Näin siinä kuitenkin kävi. Ihan niin kuin päiväni ei täyttyisi kodin ja lapsen hoidosta, luon itselleni paineita ja ryhdyin kakkublogin pitäjäksi. Ensi alkuun pamautan julki muutaman kymmenen  aikaisempaa kakkua, ja jos aikaa on, ja Herra suo ja joku maksaa (tarvikkeet, tarvikkeet!), julkaisen niitä lisää.

Merkillistä, että kakkujen tekeminen lihottaa. Siinähän kuluu energiaa. Täysin epäloogista. No ainakaan niiden katseleminen ei lihota. Nauttikaa, silmille iloa!

 

Huomenna lisää kuvia. Öitä!