Ja olisko viiminen tätä lajia. Vai kuinka monta yötä sitä kuuluisi pitää? Siis toki jatkamme, mutta tuskin mitään uutta tässä tapahtuu. Lupaan kertoa, kun Nea nukkuu heräämättä yönsä.

Eilen illalla minä sairastin elämäni rajuimman vatsataudin. Sinne syöksyi lavuaariin yläpäästä ja pönttöön alapäästä varmaan koko viikonlopun ja maanantaipäivän menyy. Huhheijjaa. Note to self; älä syö enää ainakaan omaa tekemää piimälimppua, juustoa, balkaninmakkaraa, miniluumutomaatteja, auringonkukansiemeniä ja Nalle Puh xylitolnameja. Niin ja tupla -suklaapatukoita. Puistatus.

Se hyvä puoli taudistani ja voimattomuudestani oli, että mieheni nukutti Nean. Minä tissitin ja mies kanniskeli itkevää lasta puoli tuntia.

21.30 Nea nukahtaa isänsä syliin ja jää laakista sänkyynsä. Hurraa!

02.30 käyn viimeisen kerran heittämässä konoset (muistatteko, Valentin Kononen, pikakävelijä, oksensi mageen vihreen pitkän syljen kävelyreitin varrelle jossain arvokisassa joskus) lavuaariin, illan ja yön mittaan hörppimäni vedet ja loput sappinesteistä. Suussa aika raju maku.

Palaan sohvalle ja mies lattialta patjan päältä kysyy, että jaksanko seuraavan päivän lasten kanssa, että meneekö hän töihin. Minä kerron kyllä venyväni. Olo on apokalyptinen.  Nyt myös henkisesti.

Mies siirtyy työhuoneeseen, jotta saa nukuttua pari tuntia ennen töihin lähtöä.

02.45 Nea herää. Vasta!! Mutta herää ja menen luokseen. Olen totaalipoikki. Mies kyllä sanoi, että haen hänet jos en jaksa, mutta enhän voi häiritä, jos meinaa töihin jaksaa. Hetken jaksan kanniskella vauvaa. Annan vettä mukista. Lasken sänkyynsä ja tassutan. Lupaavalta näyttää, mutta en pysty olemaan kumartuneena pinnasängyn reunan yli ja vauva nousee kontilleen ja istumaan.  hermostuu kun käännän selälleen. "ANNANKO SITTEN TISSÄ!?" rääkäisen. Vauva alkaa itkemään ja minun oloni on entistä kurjempi. Teen tietoisen päätöksen ja annan tissiä. Kun typy on saanut kyllänsä nostan sänkyyn ja menen vessaan kuvotuksen tunne vatsassa. En kuitenkaan saa aikaiseksi kuin säälittävän pierun.

Vauva on hiljaa ja menen varovasti laittamaan hänelle peittoa. Neiti istuu ja leikkii pehmoleluillaan. Syötän toisenkin rinnan, saan pakotuksen pois. Sitten olenkin niin loppu, että nostan vauvan sänkyyn, laitan peiton ja häivyn huoneesta.

04.00 Kaadun sohvalle kahden peiton alle ja nukahdan välittömästi. Ilmeisesti vauvakin.

05.30 Mies käy kysymässä, että jääkö hän kotiin. Jää, sanon. Rakastan häntä. Mies menee takaisin nukkumaan, mutta ehdin tunnustaa syöttäneeni Nealle tissiä. Ok, mies toteaa.

07.00 Nea herää. Annan toisen tissin, laitan sänkyyn huutamaan ja menen vessaan. Mies kuulee vauvan itkun ja menee sillä välin ottamaan Nean sängystään. Tulen vessasta ja imetän vielä toisenkin rinnan toiveissa, että vielä nukahtaisi. Mies menee vielä pötköttelemään. Ei nukahtanut. Leikimme parivuoteella ja pian mieskin liittyy seuraamme. Olo on vielä heikko, mutta mieli hyvä.