Kuopuksemme, Nea-tyttö sai kristillisen kasteen 4.4 Tampereen Adventtikirkolla Luther-säätiön jumalanpalveluksen yhteydessä. Kasteen suoritti Johannes-yhteisön pastori Antti Lehrbäck. Antti on vihitty Ruotsin lähetyshiippakunnan papiksi Ruotsissa. Hän ei siis ole Suomen ev.lut. kirkon pappi, eikä hänellä ole pappisoikeuksia Suomen ev.lut. kirkossa. Olimme tästä mieheni kanssa hyvinkin tietoisia. Olimme ja olemme tietoisia myös siitä, että Antti on tunnustava kristitty pappi. Tämä tarkoittaa sitä, että Antti uskoo raamatun olevan täyttä Jumalan sanaa. Hän ei lisää sinne mitään eikä hän poista sieltä mitään. Tämän takia halusimme hänen kastavan lapsemme.

Edelleen olimme tietoisia, että Suomen ev.lut. kirkon sisällä on päätetty hyväksyä kansankirkon jäseneksi Luther-säätiön piirissä  kastetut  lapset vanhempien niin toivoessa ja pyytäessä. Näin ollen menin kastetta seuranneella viikolla paikalliseen kirkkoherranvirastoon kastetodistus mukanani toivomaan, että Nea liitettäisiin paikalliseurakunnan ja Suomen ev.lut.seurakunnan jäseneksi.

Ja kuinka sitten kävikään.

Esitin asiani viraston sihteerille ja hän lähti hakemaan paikalle päivystävää pappia. Papin tullessa paikalle näin jo hänen ilmeestään, että asia ei taida ollakkaan niin yksinkertainen. Kysyin, että  onko meillä ongelma ja hän vastasi, että kyllä meillä on. Ongelma oli se, että Antti ei ole Suomen ev.lut. kirkon pappi. Kerroin, että on jo monia ennakkotapauksia, joissa Luther-säätiön piirissä kastetut lapset on liitetty myös ev.lut. kirkon jäseneksi. Pappi ei uskonut minua. Hän sanoi, että suositeltava vaihtoehto on kastaa Nea uudestaan. !!! Jos olisin istunut tuolilla, olisin varmasti tipahtanut siltä, onneksi seisoin, niin sain kaikella ponnekkuudellani ja hämmästykselläni huudahdettua, että UUDELLEENKASTAA?! LUETKO SINÄ RAAMATTUA???! Tässä välissä on hyvä mainita, että esimerkiksi, jos ihminen on kastettu helluntaiseurakunnan piirissä, helluntaiseurakunnan jäseneksi, ei ole ongelmaa ottaa häntä ev.lut. kirkon jäseneksi ilman uutta kastetta (kiitos Herralle) hänen näin tahtoessaan. Mutta Nean tapauksessa oli ongelma, koska hänet oli kastanut Luther-säätiön pastori. Oletan, että monikaan lukijoistani ei ole välttynyt huomaamasta millainen piikki Luther-säätiö on kansankirkon lihassa. Ja kuulkaa, se on piikki ainoastaan sen takia, että se noudattaa Jumalan Sanaa mitään siihen lisäämättä ja mitään poistamatta, eikä mukaudu tämän maailman ja enemmistökansan tahtoon. Keskustelimme tämän paikallisen seurakunnan papin kanssa hetken, kunnes minun oli päästävä pois. Niin loukkaavaa oli tuon papin käytös, etten halunnut käydä itkemään hänen nähtensä.

Ensinnäkin, seurakunnan jäseneksi ottamisesta päättää kirkkoherra, ei päivystävä pappi. Minun olisi pitänyt tajuta pyytää päästä kirkkoherran puheille.

Toiseksi, mieheni kirjoitti asiasta sähköpostia paikalliselle kirkkoherralle ja muutamien viestittelyjen jälkeen hän nyt sanoi odottaneensa, että me pyydämme, että Nea liitettäisiin ev.lut. kirkkoon. Aaaaaaaarrrrggghhh! Sitähän minä ihan alun alkaen pyysin.

Mieheni on sitä mieltä, että hoitaisimme kirkkoon liittämisen täällä Ylöjärvellä. Minä taas en haluaisi olla enää missään tekemisissä Ylöjärven kirkkoherranviraston ja sen työntekijöiden kanssa. Muutamme kuun loppuun mennessä uudelle paikkakunnalle, jonka kirkkoherran soittoa odottelen saman asian tiimoilta. Hän lupasi kysyä piispan kantaa asiaan ja ilmoittaa sen jälkeen minulle onnistuuko ev.lut.kirkkoon liittäminen hänen paikkakunnallaan. Hoitaisin asian mielelläni vasta uudesta omasta(!) kodista käsin.

Pääasia on kuitenkin se, että Nea on kastettu Jumalan lapseksi ja tallustelee nyt taivastiellä. Rukoukseni on, että sillä tiellä pysyisi koko elämänsä. Helppoa se ei tässä yhteiskunnassa tule olemaan, vaan koko ajan vaikeutuu. Jumala antakoon voimaa. Jos sinulla on kummilapsi, rukoilethan hänen puolestaan.