Sitä  olettaa, että kun lähtee askartelemaan ihan normaalia, tavallista mansikkakakkua, että ihan piis of keik. No ei ollut. Hermo meni useampaankin otteeseen. Tein kolme samankokoista pohjaa suorakaiteen muotoisella vuolla. Isompaa minulla ei ole. Yhden puolitin ja näin sain yhteensä kaksi hiukan isompaa kakkua. Kostutin appelsiinimehulla. Pohjan päälle laitoin ensin mansikkahilloa ja sen päälle mansikkarahkaa. Koska en raaskinut käyttää omia mansikoita pakastimesta, ostin kaupasta ulkolaisia, jotka tietenkin tarvi kiehauttaa noro-virusvaaran takia. Ei siinä mitään. Kiehautin ja soseutin ja lisäsin rahkapohjaan. Ilman muuta rahkapohja löystyi ja tätä varten kaapissa oli vanilijakreemijauhetta, jota ei ollutkaan ilmeisesti tarpeeksi. Kovin paksua kerrosta en siis rahkaa kerrosten väliin saanut ja väkisin meinasi kerrokset lähteä luistelemaan rahkan päällä.

Olen kuullut maanantaiversioisista Flora Vispeistä, mutta omalle kohdalleni näitä ei ole sattunut. Nyt sattui. Sopivasti, kun sitä tavaraa piti vatkata monta purkkia. Se ei siis vatkautunut kunnolla, vaan jäi rasittavan löysäksi. Kakun pystyi sillä kyllä kuorruttamaan, mutta voi sentäs noita pursotuksia. Vanilijakreemijauhetta ei siis enää ollut. Sillä olisi hyvin saanut jämäköitettyä vaahtoa. Päällä olevat mansikat ovat omia eli kotimaisia. Ja kyllähän niistä valui mehua kerman päälle ja oli säädettävä ja korjattava. Nyt kakut kuitenkin ovat valmiina kaapissa ja ne saadaan toivottavasti toimitettua huomenna tilaajalle ennen yhtätoista.

Huokaus.