Perjantaina saimme toisen kummipoikamme (miehen siskon poika) meille viikonlopuksi kylään. Junalla puksutti ekan kerran yksin Helsingistä Tampereelle ja hienosti meni matka. Mies haki hänet illalla asemalta ja iltapalan ja kuulumisien vaihtamisen jälkeen menikin aika pian nukkumaan. Adakin nukahti suht ok ja nukkui jälleen koko yön heräämättä.

Lauantaina mies meni Arthurin ja kahden minun veljenpoikani, joista toinen kummipoikani, kanssa HopLopiin ja minä jäin Adan kanssa kotiin valmistelemaan lounasgrillausta. Makkaraa ja hampurilaisia tykötarpeineen. Pojat tulivat puoli kolmen maissa punaposkisina innosta puhkuen meille ja saman tien juoksivat talon läpi takapihalle palloa potkimaan. Kohta perään tulivat veljeni vaimonsa kanssa. Ja Adalla riitti ihmeteltävää. Mies sytytteli grilliä ja minä kannoin tavaraa terassille. Ada touhusi poikien kanssa täysillä mukana pallopelissä.

Hamppareitten ja makkaran jälkiruoaksi söimme veljen vaimon tekemää marjapiirakkaa ja talven viimeisen lumiukon; lumiukkovuokaan tekemäni jäätelökakun kera kahvin ja teen.

Kun herkut oli syöty ja jäljet siivottu lähdimme kuka milläkin tavoin - pyörällä, autolla, kävellen, läheiselle hiekkakentälle pelaamaan mölkkyä (jonka minä voitin;). Pojat potkivat heittovuorojen välissä palloa ja Ada söi hiekkaa ja juoksenteli innoissaan mölkkypalikoiden välissä. Ja ei muuten kertaakaan kaatanut yhtäkään palikkaa.

Veljeni lähti pelin päätyttyä vaimonsa ja nuorimmaisensa kanssa kaupan kautta kotiin ja kummipoikani jäi meille Arthurin seuraksi yökylään. Suunnitelmissa saunomista ja pojille leffa ja herkkuja. Adaa nukutimme kaksi tuntia! Taisi tyttö olla hieman kierroksilla päivän päätteeksi. Pojat olivat leffan jälkeen hampaidenpesua vaille valmiit sänkyyn. Ei tarvinnut kuulemma kauaa odotella unta :)

Aamulla Arthur oli herännyt puoli seiskalta ja odotellessaan kaverinsa heräämistä tehnyt viikonlopun kotitehtävät. Seiskan jälkeen olimme kaikki hereillä, myös Ada. Siinä vaiheessa minulla oli hieman mieli maassa. Ada oli nukkunut noin kolme tuntia vähemmän kuin normaalina yönä ja pelkäsin, ettei hän millään jaksa olla kirkossa väsymättä ja nukahtamatta autoon. Päätinkin, että jäämme Adan kanssa kotiin ja mies vie pojat messuun. Harmitti, koska messu on kuitenkin minulle viikon kohokohta, jota odotan. Aamupalan jälkeen pojat menivät vielä hetkeksi potkimaan palloa ja Adan saatua puuronsa ja maitonsa leikimme piilosta. Poikien mielestä ei ollut yhtään kivaa, kun Ada paljasteli heidän piilojaan, hehhee. Lopuksi otimmekin Adan mukaan leikkiin siten, jolloin hän joko oli etsijänä minun tai mieheni kanssa tai meni piiiloon meidän kanssa. Leikkiessä minulla mieli virkistyi päätin kuitenkin lähteä Adan kanssa mukaan messuun. Tiesin, että se vasta minua olisikin harmittanut, jos en olisi Sanan kuuloon lähtenyt. "Ei ihminen elä ainoastaan leivästä..."

Vielä ennen kirkkoon menoa söimme lounasta ja katsoimme kaikki veljenpoikani tavarat kassiin. Adalle evästä mukaan ja menoksi. Olimme hyvissä ajoin perillä ja pojat jälleen kaivoivat jostain pallon ja pelailivat jalkakäytävällä. Veljeni kaartaessa kadulle kaivoimme kummipoikani tavarat autosta ja siirsimme ne veljeni autoon. Sitten vain sisälle, takit naulakkoon ja kirkkosaliin. Ada meni taas saarnan aikana isänsä kanssa pyhäkouluun. Hiukan harmittaa, ettei mies saanut kuulla jälleen kerran loistavaa saarnaa. Onneksi saarnan kuulee tulevaisuudessa netistä Luther-säätiön sivujen kautta. Meidän yhteisömme pastorilla on kyllä valtava opettamisen ja evankeliumin saarnaamisen lahja. Ei mitään liirumlaarumia vaan täyttä lakia ja evankeliumia. Jumala Anttia ja hänen työtään siunatkoon.

Kirkkokahvin jälkeen olikin jo kiire kotiin, jotta Adan päiväunet ei menisi aivan liian myöhäseen. No meni ne silti, herätin hiukan puoli neljän jälkeen. Yleensä emme jää kahville, mutta tällä kertaa halusimme antaa kummipojillemme vielä hetken yhteistä aikaa. Kotiin päästyämme Ada pääsi nukkumaan ja mies lähti Arthurin kanssa takaisin kaupunkiin. Kävivät ajelemassa ja hakemassa jäätelöt. Neljän maissa lähti Artun juna takaisin Helsinkiin. Miehen vielä ollessa reissussa meille tulivat seuraavat grillailijat; Jari ja Tuuli. Ja taas Adaa vietiin :) Minä ja mieheni olimme jo hiukan väsyneitä viikonlopun hulinasta, joten kauheesti meistä ei ehkä juttukaveriksi ja seuraksi ollut, sori kummit. Kivaa oli silti, varsinkin Adalla.

Nyt typy nukkuu. Hiukan taas kesti nukuttaminen, mutta ei sentäs niin kauaa kuin eilen. Täytyy alkaa tarkkailemaan, ettei päiväunet venyisi kauhean paljon yli kahden. Sunnuntait toki poikkeuksia messun takia. Saattaa kyllä olla, että nyt unensaantiongelmat johtuivat selkeästi vain epänormaalin vilkkaasta ja ihmisrikkaasta viikonlopusta. Mutta oli se sen väärti!

Ada on nyt nukkunut monta yötä heräämättä kertaakaan. Olen jälleen antanut hänelle banaania, josta tykkää hirmu paljon. Vatsassa on hiukan näppyä ja sitä jonkin verran raapii, mutta yöunet eivät ole kärsineet niin haluaisin uskoa, että banaani siis käy. Nyt uusimapana kokeilussa on soija. Jos vain soija kävisi, niin voisi aika luottavaisin mielin pikkuhiljaa luopua Almiron peptistä, koska soijasta saisi suht helposti tarvittavan määrän proteiinia. Liha on siis Adalle hiukan hankala. Siivilöi lihanpalat suuhunsa muun ruoan joukosta ja sylkee ne sitten pois. Viime perjantaina olimme Adan kanssa ravitsemusterapeutilla ja häneltä saimme hyviä neuvoja Adan ruokavalion suhteen sitten, kun AP jää pois.

Hammashoitajallakin käytiin ekan kerran viime viikolla. Suussa on nyt 16 hammasta eli 4 poskihammasta puuttuu. Uuden harjan sai sieltä ja hammastahnatuubinkin. Ja minä sain paljon vinkkejä ja kuulin uusiakin juttuja liittyen hampaiden hoitoon.

Blogikuvaksi Arthur ja Ada:

Sekä kesätyttömme:

 

Nyt nukkumaan. Hyvää yötä!