Ada on sitten kipeä. Kuumetta ei enää ole, mutta nuhaa ja räkäistä yskää. Sairastelu alkoi viime viikolla hengityksen krohinalla ja viikonloppuna nousi kuume 39 asteeseen. Ja yöt. No voitte varmaan kuvitella.

Maanantaina kävimme lääkärineuvolassa (tällä kertaa lääkärinä oli suomalainen nainen;) hakemassa lähetteen Koskiklinikalle MPR-rokotetta varten sekä allergia-asioiden konsultaatioon. Lääkäritäti kirjoitti reseptin Aeriukselle (Krisseli!) ja uudelle kortisonirasvalle, jota levitetään iholle vähintään viikon ajan. Iho on jo nyt paremman näköinen, mutta kutisee edelleen. Viime viikolla soittelin Koskikliniaklle ja kyselin josko sinne pääsisi niin samalla sanoivat, että kotimaiset viljat pois, eli kaura ja vehnä. Nyt on sitten kiskottu sekä aamu- että iltapuuroksi Kousan riisistä tehtyä puuroa. Kiitos vielä ystävänpäivätervehdyksestä Taina :)

Lääkäri tsekkas myös Adan keuhkot, korvat, kurkun ja nenän. Kaikki ok, mikä hyvä :)

Mies kävi katsomassa lähikaupassa, josko siellä olisi ollut polentaryynejä, muttei löytänyt. Itse en voi lähteä kipeän Adan kanssa tuonne paukkupakkaseen ja eilen illalla olin niin väsynyt, etten olisi jaksanut. Ja miehellähän oli vapaailta. Polentaryyneistä saisi siis sekä maissipuuroa tehtyä, että polentakakkuja.

Eilen sain Adan pitkällä yrittämisellä nukahtamaan puoli ysin maissa. Kerkesin viedä roskat niin jo heräsi. Uudelleen sain nukkumaan kymmeneltä. Nukuin hänen huoneessaan ja todella nukuinkin, kahteentoista, sitten yhteen, sitten kahteen... Kahden jälkeen ei nukahtanut. Neljältä sanoin jo ääneen hirveitä asioita. Ja siis, Ada ei ollut mitenkään kamalan kipeän oloinen, kuhan ynisi ja hengaili hereillä. Toki olisin ollut kärsivällisempi, jos tyttö olisi ollut todella kipeä ja sen takia valvonut. Nyt vain, voi että.. Maitoa annoin, kun ajattelin, että on sitten nälissään, kun ei päivällä juurikaan syö eikä juo. Katin kontit, ei auttanut maitokaan. Kylmän rauhallisesti suljin oven ja menin nukkumaan. Puoli viideltä mies runnoi tissiäni (joo kyl, siihen kätensä ensin osui), että Ada itkee... Aaaaaaaaaarrrgggggghhhhhhhh. Kävin räyhäämässä ja tulin takaisin nukkumaan. Seuraavaksi lähti mies ja saikin typyn unille! Herättiin uuteen päivään puoli ysiltä.

Tänään olen aloitellut siivoilua, vienyt matot ulos ja imuroinut osittain. Siivotessa aika kuluu ja Ada viihtyy mukana touhuten. Syöntihommat ei edelleenkään ole Adan top vitosessa. Pikkuruisen aamupuuroannoksen söi ja 20ml almironia. Tuossa kahdentoista maissa paineli masuaan ja nitisi ja tuli lähelle puhkumaan (tarkoittaa että pitää puhaltaa). Taisi tytöllä olla nälkä? Söikin ihan kivasti aamupuuron ja kinkku-kasvisseoksen (4kk) sekoitusta. Päikkäreille meno oli taas takkuista. Täytyy näemmä aina kunnolla ärähtää ennen kuin rauhoittuu nukkumaan. Mutta nyt nukkuu, toivottavasti heräämättä koko päikkärinsä.

Viikonloppuna käväs Sami olemassa ja oli taas niin kivaa. Hiukan vain harmitti, kun A ei ollut kunnossa ja se verotti sit vähä kaikkea ja kaikkia. Mut kyllä Ada jaksoi esitellä Samille varmaan jokaisen lelunsa, kirjansa ja palapelinsä ;) Lauantaina vietiin tuo aikaisemman postauksen kakku isoveikan perheelle ja oli kyllä herkkua! Oli hauska myös muistella lapsuusaikoja veljien kanssa. Sitä pitäisi harrastaa useammin ja pidemmin!

Kuvassa Ada auttamassa lattianpesussa viikko sitten. Sain iskän firmalta perinnöks tuollaisen valtavan mopin, sillä käy pikkukämpän lattianpesu sukkelaan!