Adan Jari- ja Tuuli-kummit tulivat eilen touhuamaan kummitytön kanssa ja saunomaan. Vaikka minä vielä olen tukkoinen ja köhäinen, niin hauskaa oli. Leivoin iltapuhteiksi leipiä ja sämpylöitä niin, että kummitkin saivat kotiin viemisiksi. Tortilloja syötiin iltapalaksi, nam!

Katsoimme/varmistimme, että viimeinen bussi Tampereelle menee yhdentoista maissa illalla. Kuinka ollakkaan, puoli kahdentoista maissa tuli Jarilta viestiä, että se bussi menee vain perjantaisin. Kummit tulivat siis takaisin ja viettivät yön olkkarin lattialla :)

Tänä aamuna heräsin Adan kanssa kasilta ja muut jatkoivat vielä uniaan. Hoidimme aamurutiinit ja jossain vaiheessa Ada meni kurkistamaan toisin päin käännetyn sohvan (näköeste, oma rauha) taakse, missä J ja T nukkuivat. Ei osannut typy odottaa moista. Teki äkkipysäyksen ja lähti peruuttamaan huomattuaan kumminsa (joita ei välttämättä tajunnut kummeikseen). Tytöllä meni pasmat aivan sekaisin, hän alkoi näpertelemään jotain sormissaan ja sivumennen hiukan osoitti sormellaan kummejaan. Hassua. Kyllä kuitenkin päivän kirkastuttua kunnolla ja kummien herättyä A tajusi, keitä siellä pesässä oikein oli.

Tänään meillä oli Koskiklinikalla aika Adan MPR-rokotetta varten sekä konsultaatio allergia-asioissa meidän ihanalla omalla vakkarilääkärillä. Hoitaja kertakaikkisen hienotunteisesti hoiti pistämisen. Veimme mukanamme rokotteen, jonka olin saanut neuvolasta. Hoitaja otti sen ja sanoi laittavansa kaikki valmiiksi ja tulee sitten kutsumaan meistä vanhemmista toisen Adan kanssa katselemaan ikkunasta lumisadetta. Mies meni typyn kanssa piikille ja minä jäin lueskelemaan Nalle Puhia ;)

Ada ei saanut välitöntä reaktiota eikä ainakaan vielä ole sellaista saanut kotonakaan. Niille, jotka eivät tiedä, niin MPR-rokote viljellään kananmunassa, joten kananmuna-allergikot saavat sen lääkärin valvonnan alla.

Konsultaatio-osuus meni sekin hyvin. Meillä on aivan käsittämätön onni, kun ollaan saatu lääkäriksemme ideaalinen lastenlääkäri. Adahan sairasti aikoinaan, muistaakseni viime marraskuussa pissatulehduksen. No nyt sitten lääkäri kirjoitti meille lähetteen TAYS:aan munuaisten ultraäänitutkimukseen. Silloin jo tulehduksen todennut lääkäri mainitsi, että pienen lapsen sairastettua ensimmäin VTI, on käytäntö, että munuaiset ultrataan ja varmistetaan, ettei ongelmia ole. Lähinnä virtsan takaisinvirtausta/muutoksia munuaisissa tutkitaan. No kontrollinäytteen vastauksia silloin soittaessani kysyin tästä ultrasta ja minulle sanottiin, että tarvetta siihen ei ole. Räyh. No nyt siis ultraan ja samalla otetaan pieni verenkuva.

Allergioista sen verran, että kunhan rokotusreaktiouhka on väistynyt, niin jätetään Zyrtec pois ja seuraavaksi kokeillaan taas vehnää. Lääkäri oli kanssani samaa mieltä siitä, että maitokokeilu vuoden alussa reagoi ikään kuin yli ja sekoitti kaiken, jolloin kaikki ruoka-aineet tuntuvat allergisoivan. Nyt iho on, kiitos Apolar-nimisen rasvan, kuin persikkaa ja vauvan peppua sekaisin. Pehmeä, ihana ja ennen kaikkea terve! Nyt siis (muutaman päivän päästä) on oikea aika taas alkaa varovasti kokeilemaan uusiakin ruoka-aineita ja aloittaa jälleen sama voittokulku kuin viime syksynä. Hope so. 

On niin hyvä olla nyt.

Niin paitsi, kerroin tälle samalle lääkärille leikkausarpeni kivuista ja hän tunnusteltuaan rintaani kehoitti käymään omalääkärillä. Minä en halua! Minä en halua käydä kaikkea läpi uudestaan. Omalääkäri ei ihan varmasti osaa sanoa muuta, kuin laittaa lähetteen mammografiaan. Ja minä en jaksa. En vain jaksa.

Kuvassa Jari ja Tuuli.

Hyvää yötä!