Meillä on tänään räiskynyt. "Minulle ihan todella kohta riittää!" "Sinä olet itserakkain ja itsekkäin ihminen joka maan päällä on ikinä ollut!" "Katso  peiliin, sieltä löytyy toinen." "Mä vihaan sua!!!!"

Huokaus. Eikö tämä teini-ikä ikinä lopu?

Mitä jos minulla onkin tuossa rinnassa jotain ikävää? Sen takia en ole mennyt tutkimuksiin uudelleen. Niin kauan, kun mitään diagnoosia ei ole voin elää normaalia elämää. Toisaalta ihan taviselämään ei välttämättä kuulu taustalla inisevä pelko, joka aikaansaa stressiä, paniikkia ja niiden purkautumista toisen loukkaamisena ja lapselle turhasta huutamisena :(

Ja se maksaa. Siis lääkärikäynnit, mammografia, mahdollinen toimenpide. Jos taas vain kuolen johonkin syöpään, niin mies ja Ada saa hyvät rahat henkivakuutuksestani ;) Oikeasti, mulla ei vissiin edes ole henkivakuutusta. Piupau.

Riita muuten päättyi. Istuin koneella, kun mies nukutti tytön. Saatuaan lapsen unille, hän toi minulle lasillisen rauhoittavaa, halasi, suuteli päälaelle ja pyysi anteeksi. Hän, joka ei ollut tehnyt muuta virhettä kuin nainut minut, ressukka ;)

Eilen käytiin Vapriikissa Aika leikkiä -näyttelyssä. Adan Tuuli-kummi on ideoinut sinne leikkitilan osana lopputyötään. Vapriikkiin on muuten toukokuulle asti ilmainen sisäänpääsy perjantaisin klo:15-18.  Käykää!! Siellä on siisen samaan aikaan muitakin näyttelyitä.

Menomatkalla Tuuli ja Jari hyppäsivät kyytiin. Olimme melkein Vapriikin pihassa, kun Tuuli huudahti, että Ada oksensi! Ja uudelleen! Oivoi. Onneksi Maijapoppanen -kassissani oli jopa kaksi harsoa, niillä sain siivottua suurimman osan oksennuksesta pois. Ada näytti ihan ookoolta tehtyään Konoset, joten päätimme jokatapauksessa käydä näyttelyssä. Ja hienoahan siellä oli! Voi vitsit. Aika leikkiä -näyttely oli hieno ja leikkitila oli hieno, mutta suurimman vaikutuksen minuun teki Pirkanmaa-näyttely. Esineitä vuodelta 1000. Vou. Ada oli siis jätetty kummien huomaan siinä vaiheessa, kun Tuuli kömpi Adan kanssa pleksissä olevasta reiästä leikkitilaan. Minä ja mieheni painelimme kahville - viiveellä, koska Pirkanmaa-näyttely vei melkoisesti aikaamme.

Ajellessamme kotiin, Ada nukahti ihan täpöllä autoon. Ressukalla oli ollut rankka päivä. Kotiin päästyämme tyttö tietenkin heräsi, voihki ja narisi. Alkoi yökkimään ja kannoin hänet lavuaarin ylle. Sinne oksensi jälleen. Kovasti kakoi vielä oksentamisen jälkeen. Varauduin valvomaan seuraavan yön. Iltapuuron tilalla annoimme iltavellin hyvissä ajoin, että ehtii sen oksentamaan ennen unille menoa. No ei oksentanut, ei edes iltamaitoa. Yökin meni aika lailla entisten kuvioiden mukaan, suppo kyytipoikana rokotuksen takia. Ei siis ole oksentanut se jälkeen. Johtuiko oksentelu siis rokotuksesta vai matkapahoinvoinnista tai jostain muusta? Tänään ruoka on maistunut hyvin ja tyttö ollut aivan normaali. Zyrteciä ei muuten ole saanut oksentelun jälkeen, koska on sen verran voimakas tuote ja hyvin tuntuu menevän ilmankin. Se siis jäi nyt pois, vaikka tarkoitus oli jättää se pois vasta parin päivän päästä. Iho on hyvä ja kutinaa ei juurikaan ole, jee.

Nyt äkkiä pitsa uuniin. Miten se kello menee noin kamalaa vauhtia?!

Heipat!