Johan sitä olikin jo kolme päivää arkea.

Tänään oli ekan kerran tänä vuonna perhekerho. Voi kuinka ihana oli nähdä taas tuttuja kasvoja! Virtuaalihali sinulle, Taina! Perhekerhossa ihan vähän harmittaa eräs asia. Siellä käy äiti, joka ei kerta kaikkiaan kykene olemaan hiljaa alkuhartauden aikana. Tänään kerhossa, liian myöhään, tajusin istuvani hänen vieressään hartauden aikana. Pieni vauvansa hipelöi villapaitaani, mikä oli oikein mukavaa, mutta mukavaa ei ollut, kun äitinsä kovaan ääneen selosti lapsensa touhuja KESKEN ALKUHARTAUDEN. Olo oli vähintäänkin kiusallinen muiden (varsinkin kerhotätien) vilkastessa meitä hyvin väliajoin. Minä en avannut suutani muulloin, kuin laulaessani tai kuiskiessani Adan korvaan, että nyt istut sylissä, nyt on hartaus  Vihaan animoituja hymiöitä.

Ada sai ennen joulua enoltani ison palan hirvenlihaa. Joulun jälkeen sulatin pakastimeni ja otin samoin tein lihan sulamaan. Seuraavana päivänä tein uunipataa, johon laitoin bataattia, perunaa ja sipulia lohkoina ja sit tietty sen lihan ja hiukka suolaa. Liha oli ekaks ihan itekseen uunissa aika kauan, sellasiks 3x3cm paloiks leikattuna ja sit myöhemmin lisäsin juurekset. Valmiista padasta soseutin Adaliinille pakastimeen erilaisia seoksia. Bataattia, perunaa, lihaa, pastinlientä. Perunaa, lihaa, paistinlientä. Sipulia, perunaa, bataattia, paistinlientä... jatkanko? Sipulia Ada ei ole vielä saanut- paitsi raakana. Haukkasi palan kuorimastani sipulista, kun valmisti kanssani ruokaa. Melkoista virkaröhinää ja maiskutusta piti palaa syödessä, mutta pois ei sylkenyt. Illalla selkään kohosi nokkosrokko -> yöksi kortisoonia ja aamulla ihan terve iho. Äkäinen ja nopea reaktio.

Niin, kypsää sipulia Ada saa kokeilla sitten kun on maito ja banaani kokeiltu. Juu, annoin Adalle yks päivä maitoa. Dippasin lusikan maitomukiin ja sen lusikan typy sai nuolla. Tänään annoin lusikan kärjellä viiliä. Jos mitään kummempaa ei tapahdu, annan huomenna hiukan enempi viiliä. Jos maitoallergia-asia selviää näin, säästämme lähes 70€, kun Adaa ei tarvitse käyttää maitoaltistuksessa. Nyt saa jokainen haluava ristiä kätensä ja pyytää Taivaalliselta Isältämme, että Adan maitoallergia olisi parantunut. Ja banaani on listalla maidon jälkeen, jotta saisimme hedelmän, jota Ada saisi/voisi syödä kiinteänä.

Ada on nyt tahtoiässä. Todella. Luoja minua varjelkoon nauramasta kertaakaan sydäntä särkevästi itkevälle taaperolle, kun hän ei saa edelleenkään kiivetä iskän työpöydälle (tuolille) naputtelemaan näppistä. Onneksi halimisen jälkeen asia aina nopeasti unohtuu ja sitten kiivetään keittiön tuoleille, joista kurkotellaan pöydälle ja roikutaan vatsan varassa jalat ilmassa. Ei, ei näinkään. Rakastan sinua temperamenttinen ruusunnuppuni!

Nyt on myös ilmassa jotain äiti-äiti-vain äiti -juttua. Iskä ei kelpaa kuin kukkuu-leikkiin. Itku on jälleen lohdutonta, jopa todella vihaista, jos isänsä yrittää laittaa tyttöä yöunille. Tänään ei kelvannut iltamaitokaan iskältä. Äitini pohti, että jospa Ada osoittaa mieltään. Isänsä oli lomalla kuitenkin kaksi ja puoli viikkoa. Nyt taas töissä ja ei leikikkään Adan kanssa koko päivää. Tämä isädissaus on nimittäin alkanut samoihin aikoihin kun mies palasi töihin.

Vielä pottailusta. Jos jollakulla olisi vinkkejä, miten saada lapsi tekemään edes vahinkopissa pottaan, niin otan vinkin kiitollisena vastaan. Ada istuu potalla monta kertaa päivässä vähintään 15 minuuttia kerralla. Mitään ei pottaan tule. Olemme yrittäneet jopa säikytysnaurattaa häntä, jotta edes pikkasen lirahtaisi ja voisimme ylistää ja hurrata keltaiselle nesteelle potassa, mutta kun ei. No en mä vielä ota paineita tästä, mutta voisihan se pikkuhijaa alkaa sujumaan ;)

Nyt iltapalalle ja hieromaan miehen niskoja. Hyvää yötä!