Aikoihin en ole enää epätoivoani Adan suhteen itkenyt. Viime yönä sen tein, totisesti. Tyttö sairasteli siis kuukauden päivät - ja valvoi öitä. Odotin, että sairastelu loppuu ja yöt paranevat. Kissan viikset ja koiran kuonokarvat (niinkuin äitini sanoisi). Yöt vain pahenivat. Ada heräilee todella useasti ja uudelleen nukahtaminen on hankalaa. Kun oletan hänen nukahtaneen hiivin omaan sänkyyni, saan pään tyynyyn ja hyvän asennon, rentoudun. Silloin kuuluu parku. Sataviissataa kertaa yössä. Viime yönä minä nukuin kahdesta puoli kuuteen, jolloin jälleen nukutin Adan ja sitten kahdeksaan, kun tyttö heräsi uuteen päivään. Se taisi olla juuri silloin puoli kuuden aikaan, kun romahdin. Itkin tuskaani äänettömästi. Pyyhin kyyneleitä hihaani minkä kerkesin ja yritin niiskuttaa hiljaa, ettei Ada häiriinny äänistäni. Itsesääliä se taisi olla. Ja sitä epätoivoa, kun en minä enää tiedä mitä keinoa käyttää, että tyttö saisi nukuttua. Zyrteciä ei annettu eilen illalla, koska koimme, että se ei auta mitään tällä hetkellä. Viime yön jälkeen päätimme kuitenkin antaa sitä taas. Ehkä Ada ei herää nyt kuitenkaan niin usein kuin viime yönä.

Ada on saanut uutena ruoka-aineena luumua. Ehkä annoin sitä päivässä liikaa (yhden pilttipurkillisen) ja se koski vatsaan. Ehkä Ada sittenkin tekee taas uusia hampaita, vaikka oletin neljän poskihampaan jälkeen olevan hiukan taukoa. Ehkä Ada onkin jollekin saamalleen ruoka-aineelle sittenkin allerginen ja ilman Zyrteciä reagoi ja iho-oireet ovat muuttuneet suolisto-oireiksi, joka ei kuitenkaan näy kakan koostumuksessa. Ehkä Ada on alkanut näkemään painajaisia, ehkä Adalla on äiti-ikävä, ehkä, ehkä, ehkä. En yhtään ihmettele, että väkisin valvottamista on pidetty yhtenä hirvittävimmistä kidutuskeinoista.

Päiväunia Ada nukkui tunnin. Yhden kälysen tunnin. Siinä vaiheessa minun psyyke nyrjähti ja ärräpäät lenteli. Kahvi jäähtyi kuppiin.

***

Perhekerhoiltiin tänään taas. Kuinka kiitollinen olenkaan kyseisestä kerhosta. Se täyttää aamupäivän ja sinne on mukava mennä, vaikka kuinka väsyttäisi. On huonon yön jälkeen sekä tyttären että äidin edun mukaista mennä muiden ihmisten pariin, juttelemaan ja leikkimään.

Illalla meille tuli miehen sisko ja toi poikansa viikonlopuksi kyläilemään. Huomenna olisi poitsun tarkoitus mennä enonsa kanssa Hoplopiin ja toivottavasti saavat A:lle kaveriksi L:n.

Vielä viikko kotona ja sitten joululomailemaan Imatralle. I-h-a-n-a-a!