Leivoin sitten kakun viimeisen työpäiväni kunniaksi. Täytteenä lettuhilloa  ja vanilijakreemifloravispiäminttusuklaatuplapaloilla. Paloittelin blogiarvonnasta lahjaksi saamani minttutuplan kakun väliin, pois täältä kuleksimasta ja huutelemasta minulle. Päällä marsipaani, jonka alla vanilijakreemiä tomusokerilla hieman jatkettuna. Virhe. Marsipaani suli lähes kokonaan, ennen kuin syöjät ehti kakkuun edes koskea. Koristeena jo Adan synttäreille askartelemiani marsipaani-sokerimassakukkia ja vielä vanhempia pikeerilehtiä ynnä sokerihelmiä.

Suklaaraidoitus on Luther-suklaata. Pienen pisaran sitä nuolaisin sormenpäästäni ja on kuulkaa melkoisen bitteriä! Wow. Olettaisin sen sopineen hienosti makean marsipaanin kanssa.

Kuljetin kakun tuohon parin sadan metrin päähän pyörälläni Adan turvaistuimessa, johon se ei tietenkään leveydeltään aivan mahtunut. Alustana oli foliolla vuorattu (hieman lötkö) pahvi ja päällä S-marketin muovikassi. Kun pääsin kaupan pihaan, oli koko höskä vinossa ja kakku melkein luisunut alustaltaan pois. Meinasin saman tien nakata räävittömän näköisen laitoksen bioastiaan, mutta en sitten kehannut kuitenkaan.

Kakusta jäi loppujen lopuksi jäljelle tuo ruusupää ja kovasti syöjät kehuivat kakun makua. Yksi kysyi, että olenko itse tehnyt, hän luuli, että kakku on leipomosta ;) Olisi, hitsi vie, pitänyt ottaa kuva kakusta päälliset sulaneena, keskeltä haljenneena, kukat reunoille valuneena... Jep, leipomosta...