Brim haastoi minut paljastamaan oudot tapani. Pakko tunnustaa, että jouduin miettimään koko päivän mitä haasteeseen vastaisin. Mieheni suht usein toteaa jollekin tekemiselleni että "weird" (äidille tiedoksi, että se on suomeksi "outo"), mutta nyt juuri en muista ainuttakaan asiaa, mihin hän on noin sanonut. Yritetään silti.

Homma menee siis näin: "Paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä."

Huh kun jännittää. Aloitetaan.

1. Mässäilen onnettomuuksilla ja kuolemalla. Aivan kauheeta. Anteeksi. Suunnittelen hautajaisiani. Toivon, että kuolisin esim. pitkäaikaiseen sairauteen, jotta ehdin leipoa hautajaisissani tarjottavat kahvipullat pakastimeen, jotta muiden ei tarvitse nähdä vaivaa. Suunnittelen myös laittavani esim. pikkuleipiin jotain viestiä, lohduttavia sanoja jne. Mietin, kuinka kauheaa olisi, jos Adalle tai miehelleni tapahtuisi jotain. jospa Ada ei hengitäkkään, kun aamulla menen hänen huoneeseensa. Katselen nelosen Sairaala-sarjaa nettiteeveestä, vaikka joka kerta itken ja varsinkin lasten teho-osaston (jolla Adakin synnyttyään oli) asiat palaavat iltaisin mieleen ja itkettää. Pyrin aktiivisesti tästä tavastani eroon.

2. Hieman kevyempää kamaa: Käydessäni vessassa, jos hanassa on vesiroiskeita tai tahroja, pyyhin ne paperilla, jotta saan hanan kiiltämään. Ja joka kerta ihailen aikaansaannostani ja hymyilen peilikuvalleni. Tämä tapahtuu useimmiten vain kotona.

3. Menen työpaikalleni aina reilusti ennen kuin työaika alkaa. Haluan, että minulla on hyvin aikaa tehdä aamuhommat. Opiston keittiöllä ollessani tavoitteenani oli saada aamiaispöytä katettua saliin ennen kuin muut aamuvuorolaiset saapuivat töihin, jotta voitiin sitten yhdessä viettää ihan mukavanpituinen aamukahvitauko heti aamusta. Ylipäätään töissä ollessa en kykene pitämään taukoa (muutoin kuin muiden pakottaessa), jos on joku tekemätön homma olemassa (ja ainahan on). Voisiko tämän kohdan liittää CV:een?

4. En voi sietää laiskuutta työpaikalla. Mitä laiskemman ihmisen kanssa teen töitä, sitä rivakammin teen omani. Ihan vain sen takia, kun minua ketuttaa sen toisen laiskuus. Arvatkaa oliko vaikeaa olla minä, kun olin raskaana ja en kertakaikkiaan jaksanut seistä sitä kahdeksaa tuntia, jonka töissä olin. Minun oli ihan pakko välillä istua ja kuunnella, kun pomo kysyi, että "etkö jaksa seistä?" Se oli elämäni vaikeimpia hetkiä. Tunsin itseni laiskaksi.

5. Olen yltiörehellinen. Minä en pysty valehtelemaan. Jos sattuu väärinkäsityksiä, pyrin selvittämään ne. En missään nimessä halua, että minua epäiltäisiin epärehelliseksi. Taas esimerkki työelämästä. Yli kymmenen vuotta sitten olin eräässä perheessä lastenhoitajana. Lasten leluja lattialta kerätessäni sain krampin selkääni, joka paheni päivän mittaan. En muista meninkö samana päivänä lääkäriin, vai vasta seuravana, mutta noidannuolidiagnoosin sain. Seuraavat kolme päivää olin sängyssä, pystymättä nousemaan edes vessaan. Sain siis sen kolme päivää(!) sairaslomaa. Itkien ja tuskasta huutaen nousin sängystä sinä päivänä, kun oli pakko hakea lisää sairaslomaa. Soitin perheen äidille, että sain lisää sairaslomaa, viikon. Perheen äiti huusi minulle puhelimessa, että luuletko, että meillä on täällä kivaa, kun sinä pidät omaa lomaa, lapset ikävöi sinua ja me emme saa lapsille hoitajaa. Omaa lomaa. Tuntui pahalta.

Minä haastan seuraavat: Joni ja Minttu (kaksi kärpästä yhdellä iskulla;), Kaarina, Rouva V, Jari ja Satu