Saatiin Ada tossa yhentoista aikaan vihdoin unille. Minä ja mieheni ollaan pikkuhiljaa parantumassa flunssastamme, Adalle se iski päälle eilen. Illalla heräili useaan otteeseen, mutta esim. kun olin jo tullut töistä, menin nyyhkivän Adan luokse, joka kuitenkin nukkui. Hän siis unissaan itkeskeli. Oli kait niin vaikea hengittää :( Kun itse menimme nukkumaan puolen yön maissa, ei Ada enää herättänyt meitä. Aamulla heräsi puoli kasin maissa.

Ennen Daadadaadan päikkäreitä kävimme paikallisessa kierrätyskeskuksessa. Ostin sieltä Adalle puisen tuolin. Sellaisen, joita on esim. päiväkodeissa. Olkkariin ostin nojatuolin ja miehelle tietokonetuoliksi puisen, melko tavallisen tuolin, joka ei nitise, niin kuin aikaisempi (vaaleanpunainen;). Ostinpa vielä vanhan Charles Chaplin leffajulisteen kehyksissä Adan kummitädille eli pikkuveljeni tyttöystävälle synttärilahjaksi. Bloggailen kuvia tuoleista myöhemmin, tämä ilta meni jokseenkin siivotessa ynnä Adaa nukuttaessa/kanniskellessa.

Ada on siis nuhanenä. Päikkäreitä hän nukkui ruhtinaalliset 30 minuuttia. Yritin hetken saada häntä uudelleen unille, mutta oli niin tukkoinen ja itkuinen, että kannoin minun ja mieheni väliin, josko olisi siinä nukkunut. Kissan viikset ja koiran kuonokarvat (niin kuin äitini sanoisi). Hänhän aivan repesi riemusta väliimme päästyään. Tyttö oli yhtä hymyä, katseli vuoron perään isäänsä ja minua ja alkoi möyrimään pitkin petiä. Luovutimme mieheni kanssa, sanoimme heipat päikkäreillemme ja nousimme ylös. Ada sai maitoa, pakkasin eväät laukkuun ja suuntasimme Mondeon nokan kohti Tamperetta. Veimme kummitädille lahjataulun ja jäimme kahville. Oli taas niin mukavaa! Ada söi ruokansa kummilassa hienosti ja viihtyi. Sylitteli vuorotellen kummisedän ja -tädin kanssa ja esitteli taas upeita tanssikoreografioitaan :)

Kummilan jälkeen suuntasimme neljän ruuhkassa Pirkkalan Bauhausiin. Ada nukahti autoon puoli viideltä. Bauhausin pihaan päästyämme Ada edelleen nukkui. Yleensä hän herää välittömästi, kun auto pysähtyy. Tällä kertaa ei herännyt. Ei edes siihen, kun mieheni nousi autosta ja löi oven kiinni. Minä jäin tytön kanssa autoon odottamaan. Mieheni saatua tarvitsemansa oli minun vuoroni mennä. Ostin vihdoin valkean suojaruukun yhdelle viherkasville, joka oli niin ikävästi poikennut joukosta möllöttäessään keltaisessa ruukussa. Nyt ovat huonekasvimme yhtenäisissä purnukoissa. Ollessani liikkeessä oli Ada herännyt. Nukkui autossa kaiken kaikkiaan puoli tuntia. Se riitti. Yöunille meno venyi yhteentoista.

Tultuamme kotiin, ryhdyin siivoamaan. Mikäs sen mukavampi motiivi siivoamiselle JA olkkarin järjestyksen vaihtamiselle kuin uusi huonekalu. Nyt olkkari on mielestäni tosi kiva. Laitan kuvia siitäkin myöhemmin. Ja koska neiti A ei nukahtanutkaan kasilta - tai siis nukahti, mutta heräsi pian kokonaan hereille - siivosin illan mittaan vielä vessan. Muut huoneet saavat jäädä huomiseen. Kanniskelimme Adaa mieheni kanssa vuorotellen (suurimmaksi osaksi kyllä mieheni hoiti kantamisen) pitkin kämppää ja juttelimme hiljaa tai minä lauloin/hyräilin. Jos Adan laski lattialle, vauhti oli kova ja kropan hallinta heikkoa --> kolhuja tuli. Näin ollen emme laskeneet häntä lattialle. Koko ajan Ada näytti nukahtamisen merkkejä, mutta jostain kummasta sai aina lisävirtaa ja tokeni. Jos hänet laski sänkyynsä, oli itku aivan hysteeristä ja tyttö pyrki pystyyn. Ilta oli siinä suhteessa aika kauhea. Voin kertoa, että sänkyyn nukuttamista kuitenkin yritimme aluksi melko monta kertaa. Mieheltäni paloi käämi kerran, minulta useammin. Hohhoijjaa. Ada on kuitenkin tosi hienosti aina nukahtanut kasilta. Nyt hän on kipeä ja levoton. Minulla ei olisi ollut mitään oikeutta hermostua. Bad, bad, bad mother! Kun olin jo myymässä Adaa mustalaisille, mieheni otti tytön ja ryhtyi leikkimään hänen kanssaan nukeilla ja pehmoleluilla. Leikin nimi oli 'kaikki nuket ja nallet menevät nukkumaan, krooh, pyyh' ;) Adalla on maailman paras isi ja minulla maailman paras mies. Ada rauhoittui jonka jälkeen alkoi kanniskelusessio. Sitä kesti yhteensä ehkä tunnin, mutta viimein tyttö sammui tuttuun lauluun; Tule Jeesus ja siunaa lastas, on tuulinen maailman tie, kätes voimakas turvaksi anna, kun uuvun niin nosta ja kanna... Myönnän, että olen monesti itse käynyt itkemään tuon viimeisen lauseen kohdalla. Sitten vain on hankala jatkaa laulua niin, että Ada ei havahtuisi säröääniin.

Nyt Ada nukkuu, mies nukkuu ja kohta minä nukun. Ada on muutaman kerran unissaan itkeskellyt, mutta luonaan ei ole tarvinnut vielä käydä. Voi minun pientä.

Lopuksi kuva arvontavoitosta, jonka Mrs Bucket minulle postitse lähetti. Oli makeelakkolaisella tiukat paikat. Pidin kuitenkin pintani :)

1880463.jpg

Paktissa oli (jos kuvasta ei selviä...hmmm):

Nonparelleja, suklaasiruja, leivaria, Daimsuklaata ja MINTTUSUKLAATupla!!! Niin, olen suhteellisen heikkona minttusuklaaseen. Pelkästään jo tuo käärepaperin väri saa kuolan valumaan suusta. Täytyy tsekata päiväys, josko riittäisi jouluun asti ;) Korttina oli suunsa siistinyt kiroileva siili. Elämä ON ihanaa, on se :) Kiitos Mrs Bucket! 

Nyt siivoan näppiksen ja painun unille.