Olinpa tänään taas töissä. Pomo soitti josko voisin mennä tuntia aiemmin, koska yksi työntekijöistä sairastui. Meillä on siis kolme työntekijää aina illassa. Yksi siivoaa myymäläpuolta, yksi palvelutiskiä (+kylmiöt) ja yksi on tiskissä. Minulla oli palvelutiskivuoro, mutta menin tuntia aiemmin jotta kerkeän siivoamaan myymälää jonkin verran. Pomo tuli jatkamaan ysiltä. Hoidin palvelutiskin alta pois ja menin auttamaan tiskissä. Siinä mä olen kone. Tiskivuorossa ollut tyttö oli siinä ensimmäistä kertaa. Yleensä, opetteli mitä noista kolmesta kohteesta tahansa, siihen saa ainakin kolmen päivän perehdytyksen. Tänään tiskissä ollut tyttö sai perehdytystä kymmenen minuuttia. Tottakai tiskissä sitten meni aikaa. Tyttö on vielä tosi tarkka ja tekee huolella asiat, eli hitaasti, varsinkin, kun on uusi asia kyseessä. Minä taas olen kokkina joutunut paljon tiskaamaan ja osaan sen homman vaikka unissani. Ainoa ero eri paikkojen tiskityössä on erilaiset tiskikoneet. Niiden käytön taas oppii silmänräpäyksessä. Niinpä, kun olin saanut omat hommat tehtyä, menin ja laitoin tiskinurkkauksen ojennukseen. On niin hieno fiilis, kun saa tehdä työtä, jonka osaa ja jossa on nopea. Ylitöiksi meni vartin. Ei paha. Kehujakin sain :-)

Sitten Adaan. Tyttö on ollut ilman tuttia hienosti. Nyt hän vain on ruvennut heräilemään öisin useammin. Viime yönä heräsi kahden tunnin välein. En voi käsittää, että mikä nyt on! Minkään ei pitäisi olla muuttunut. Minä niin toivoisin, että hänelle ei sattuisi mihinkään, ei näkisi painajaisia, ei ikävöisi isäänsä tai minua, vaan nukkuisi! Huokaus.

Tänään käytiin perhekerhossa. Kiitos Herralle siitä. Voitte varmaan kuvitella, että työillan jälkeen olisin halunnut nukkua paremmin. Olin aamulla kuin lobotomialeikkauksen läpikäynyt kilpikonna. Kuulin Adan itkua ja huutelua jonkinnäköisen sumun läpi. Ajattelin sen uneksi ja käänsin kylkeä. Huutelu jatkui. Työnsin tulppia syvemmälle korviini. Ei auttanut. Nousin ylös kuin haamu, puin ja hengailin. Jossain vaiheessa tajusin, että pitää varmaan hoitaa typyn aamutoimet ;) Aamupuuron ja -maidon jälkeen lähdimme perhekerhoon. Siellä oli kivaa! Laulettiin, leikittiin, nähtiin kavereita ja minä sain jutella _aikuisten_ ihmisten kanssa, seurustella ja jakaa murheita ja tukea muita. Onneksi on tuollaisia kerhoja.

Kerhon jälkeen kotiin lounaalle ja päikkäreille. Päikkäreiden jälkeen siivousta ja pyykkiä. Ennen töihin menoa vielä omenoiden käsittelyä pakastimeen. Naapurimme oli antanut miehelleni omppuja, hauskaa :)

Koska tuo minun silmälasikuvani ei herättänyt lukuisissa (todistetusti 8kpl) lukijoissani hilpeyttä (Krisseli, sinä tajusit vitsin!! :D), laitan kuvan itsestäni pari vuotta sitten. Tuohon pyritään taas! Silmälasikuva oli siis ihan huuuuumoria. Oltiin mieheni kanssa kirpparilla ja löydettiin tollaset lasit. Otimme sitten kännykkäkameralla kuvan toisistamme ja tuossa alempana tulos minusta. Mieheni ei halua kuvaansa julki täällä ;) Harmittaa, etten ostanut ko. laseja, olis maksaneet muistaakseni alle 50c. Olis ollu mageeta laittaa ne päähän joihinkin naamiaisiin.

1844572.jpg

Edelleen saa laittaa viestiä tuohon 'kiinni jäit' -postaukseen. Menisköhän kymppi rikki.