Rankisen Jarin blogissa paneuduttiin ajankohtaiseen aiheeseen. Homoparien siunaamiseen.

Mitä luulette, meneekö homoparien kirkollinen siunaaminen kirkolliskokouksessa riemusta kiljuen läpi? Voin kertoa teille, menee se. Jos ei nyt niin myöhemmin. Väistämättä ja joka tapauksessa se menee läpi jossain vaiheessa. Miksi?

Rovasti Liisa Tuominen on kertonut siunanneensa homoparin heinäkuussa Espoon seurakuntayhtymän leirikeskuksessa. Siunaamisesta on tehty tuomiokapitulille kaksi (2) valitusta. Viime vuonna vastaavanlainen tapaus oli käsittelyssä Helsingin tuomiokapitulissa. Jatkotoimiin ei ryhdytty. Tapausta pidettiin yksityisenä sielunhoitotilanteena.

Raamattu kertoo selkeästi kantansa miesten kanssa makaavista miehistä. He ovat kauhistus Jumalalle. Jos mies- tai naispari haluaa liitolleen Jumalan siunauksen ja sen joku kirkon pastori toimittaa niin mitä luulette, onko Jumala siinä siunauksessa mukana? Toimiiko hän omaa pyhää, muuttumatonta sanaansa vastaan? Ja miksi ihmeessä homopari haluaa liitollensa Jumalan siunauksen? Oletan, että jos ihminen elää ilman omantunnontuskia homosuhteessa, hän ei ole uskossa. Miksi hän sitten haluaa Jumalan, johon ei usko, siunauksen itselleen? Ja jos omantunnontuskia on, hieno homma. Se on Jumalan armoa, Hän kutsuu ihmistä parannukseen. Tuskinpa tällaisessa tilanteessa oleva ihminen edes haluaa 'vahvistaa liittonsa Jumalan ja seurakunnan edessä'

Antti Kylliäinen on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappi. Kylliäinen opettaa, että helvettiä ei ole olemassa. Kaikki ihmiset pääsevät taivaaseen. Antti Kylliäinen on siis tuon julkisen kantansakin jälkeen edelleen virassa toimiva pappi. Kirjastaan Kaikki pääsevät tavaaseen tehtiin kaikenkaikkiaan viisi kantelua. Linkin takaa voitte lukea miten kävi. Yhden lainauksen tuolta linkistä haluan tähän ottaa; "Siunausta kirja ei siis ole tuomiokapitulilta saanut, Huovinen korostaa. Mutta hän sanoo myös, että papilla on oikeus henkilökohtaiseen ja kriittiseen ajatteluun, kunhan pappisvirkaan vihitty muistaa olevansa julkisesti sitoutunut kirkon yhteiseen uskoon."

Mikä on tämän Suomen evankelis-luterilaisen kirkon yhteinen usko? Minä olen antanut itselleni kertoa, että tämän uskon perusta on Raamatussa. Raamatussa ja tunnustuskirjoissa, jotka pohjaavat Raamattuun. Eikö Raamatussa melko selvästi puhuta toki taivaasta mutta myös kadotuksesta, jota myös helvetiksi kutsutaan? Eikö Johanneksen kirjeen kolmas luku, jae 16 kerro selkeästi, että Jumala rakastaa maailmaa niin paljon, ettei yksikään, joka Häneen uskoo, hukkuisi? Joh.3:16 on ihan varmasti jokaisen rippikoulun käyneen korviin kantautunut. Kohtaa kutsutaan myös pienoisevankeliumiksi. "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainoan Poikansa, ettei yksikään, joka Häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä."

Ei tuossa sanota, että kaikki pääsevät taivaaseen. Siinä sanotaan, että sillä joka Häneen (Jeesukseen) uskoo, on iankaikkinen elämä. Ihan varmasti Jumala haluaisi kaikkien pääsevän taivaaseen. Mutta taivaaseen ei ole pääsyä muutoin kuin Jeesuksen kautta. Tämä on Raamatussa selkeästi tuotu esille. Siinä ei ole mitään tulkinnan varaa.

Otetaanpa vielä yksi esimerkki kirkossamme radikaalisti(?) toimineesta papista. Arvasittekin ehkä; kyseessä on Jari Rankinen. Rankinen on kieltäytynyt toimittamasta messua ja muita kirkollisia toimituksia yhdessä naispuolisen pastorin kanssa. Rankisen kieltäytyminen pohjaa Raamattuun. Jari Rankinen toimi Vammalan seurakunnan kappalaisen virassa, kunnes työvuorojärjestelyillä (laittamalla hänet toistuvasti naispastorin pariksi toimittamaan messua, joista hän kieltäytyi) hänet saatiin hiillostettua jättämään virkansa. Jari on ollut lehtien otsikoissa niin monesti, että varmasti kaikki tietävät Vammalan seurakunnassa tapahtuneet asiat.

Näettekö te mitään logiikkaa näiden kolmen asian, kolmen henkilön, joista kerroin, välillä? Minä en näe. Johtopäätös, jonka näistä tapahtumista vedän, on se, että kirkossa voi täysin vapaasti toimia Raamatun sanan vastaisesti ilman, että siitä seuraisi mitään sen kummempaa jatkotoimenpidettä. Kirkossa taas ei saa toimia siten, kuin Raamattu opettaa. Jos pitäydyt Raamatun mukaisessa, 2000-vuotisessa virkajärjestyksessä, sinut toimitetaan hyvin nopeasti ulos koko laitoksesta. Toisin sanoen, kirkon auktoriteetti ei enää ole Raamattu vaan enemmistön mielipide.

Niin. Ketä tähän enemmistöön kuuluu? Väittäisin, että suurelta osin ei-uskovia, ehkä jopa kirkkoon kuulumattomia henkilöitä. Enemmistön mielipide voidaan lukea lehtien palstoilta ja internetin keskustelufoorumeilta. Asia on niin, että kirkko haluaa miellyttää ihmisiä. Ja jos enemmistön mielipide on liberaali, on kirkonkin muututtava liberaalimmaksi, saadakseen asiakkaita ja pitääkseen entisetkin asiakkaansa. Katsoessamme tilastoja kirkosta eroamisesta, ei kirkon liberalisoituminen ole ainakaan lisännyt jäsenmäärää.

Mitä tässä pitäisi tehdä? Oma vastaukseni on, että rukoilla. Rukoilla viisautta ja tukeutumista Jumalan sanaan kirkon päättäjille tulevien päätösten tekemiseen. Rukoilla kirkkoon uskovia johtajia. Rukoilla Jumalan armoa koko Suomen kansalle. Rukoilla uskonpuhdistusta. Ja ennenkaikkea rukoilla sitä, että itse pitäytyisi siinä armossa, rakkaudessa ja anteeksiantamuksessa, josta Raamattu meille kertoo. Luottamusta Jeesuksen sovitustyöhön 2000 vuotta sitten Golgatan ristillä. Siinä on kaikki.