Tämä päivä alkoi kiireellä ja kiirettä jatkui iltaan asti. Yöllä Ada jälleen valvoi vajaan tunnin neljän jälkeen. Aamulla heräsimme, tadaa, varttia vaille yhdeksän!! Ei hyvää päivää. Olen pyrkinyt syöttämään typylle aamupuuron ennen yhdeksää, eikä se ole ollut ongelma. Eilen, myöskin yövalvomisten jälkeen Ada heräsi puoli yhdeksältä (minä jo kasilta ;) ja tänään siis molemmat nukuimme melkein ysiin. Ensi järkytyksestä selvittyäni tein tytölle aamutoimet ja laitoin puuron tulille. Onneksi sen kanssa ei kummemmin tarvinnut tapella. Aamupalan jälkeen hirmu kyydillä siivoamista ja leipomista. Pikakipaisu kaupassa ja sen jälkeen Adalle lounasta. Siivousta edelleen ja mustikkakukko uuniin. Yritin Adaa päikkäreille huonolla menestyksellä, joten tyttö kiekui sängyssään, kun minä pesin vessaa.

Olimme sopineet serkkutyttöni kanssa, että hän tulisi oman tyttärensä kanssa kahvittelemaan puoli yhden jälkeen. Siksi siis aamu oli hieman kiireinen. Olisinhan voinut jättää siivouksen huomiselle, mutta oletettavasti serkkuni olisi ovelta kääntynyt takaisin kämppämme nähtyään ;) Ja onhan torstai, siivouspäivä. Serkkuni on maidottomalla ja kananmunattomalla imetysdieetillä, joten siksi mustikkakukkoa, lisänä GoGreenin vispautuvaa vanillaa, nam! Tarkoitukseni oli tehdä myös aprikoosiviinereitä, mutta ostamani lehtitaikina olikin sellanen yksi iso levy, kolminkerroin taitettuna, joten en siinä hötäkässä ruvennut sitä sulattelemaan. Teen viinereitä sitten Adan synttäreille.

Sain Adan nukkumaan vihdoin puoli yhdeltä ja serkkuni tuli puoli kaksi, onneksi vasta sitten, ehdin saada kukon uunista ja siistittyä keittiön ja vähän itseänikin. Ada heräsi pian puoli kahden jälkeen. Serkun kanssa oli mukavaa, kuten aina. Ainoan ikävän säväyksen serkun vierailuun toivat ne beelsebuubin lentomuurahaiset, joita alkoi taas työntyä katon rajassa olevasta aukosta. Juttelun lomassa imuroin niitä ja Ada oli innoissaan, imuri! Yhdessä vaiheessa kesken juttelumme Ada päätti näyttää, kuinka taitavasti hän osaa jo kävellä ilman tukea. Ainakin metrin verran hän kipitti pöydän luota toiselle. Vieläpä puolimatkassa kävi kyykyssä ja nousi ja jatkoi taas. Tasapainoharjoituksia :)

Melkeinpä samalla ovenavauksella neljän aikaan mieheni tuli töistä ja serkkuni lähti. Mies söi ja Ada söi (sen minkä söi) ja lähdimme Adan kummien luokse. Adan kummitäti leikkasi hiukseni ja oih, olen taas tyylikäs ;) No ok, tyylikkyyteen tarvitaan ehkä hieman jotain muutakin kuin kiva tukka. Ja se joku muu on minulla pahasti hakusessa tässä elämän vaiheessa. Mutta tukasta tykkään!

Kovin kauaa emme kummilassa vanhentuneet, kun jo piti lähteä Adan iltapuurolle kotiin. Sirkus pystyyn ja Adalle puurot  napaan, viimeiset lusikalliset äidin sylissä. Huoh. Iltatoimien yhteydessä annoimme Adan hieman ilmakylpyillä ja yritimme potallakin pitää. Ada ei vain oikein suostuisi siinä istumaan. No emme pakottaneet vaan harjoitimme kävelyä, se oli kivaa :)