Laitoimme Adan eilen yöunille jo hieman ennen puoli kahdeksaa illalla. Annoimme päivällä hänelle ekan kerran ruusunmarjaa aivan minimaalisen vähän. Liekö näiden kahden asian yhteisvaikutus, mutta Ada heräsi puoli kolmen aikaan. Hieman raaviskeli käsiään, mutta muuten oli vain yksinkertaisesti valveilla. Annoin vettä, jota joikin 50 ml. Muutamaksi minuutiksi nukahti herätäkseen uudelleen entistä virkeämpänä. Puolitoistatuntia yritin häntä nukuttaa. Lupaili kovin, mutta ei kuitenkaan nukahtanut kunnolla. Istuskelin keittiön pöydän ääressä kuunnellen Adan nitinää. Huusin, että lopeta! Ada karjaisi vastaukseksi ;) Menin Adan huoneeseen, räppäsin valot päälle ja puin tytön päivävaatteisiin. Kello oli melkein neljä aamulla. Tyttö oli onnessaan, olisittepa nähneet hänen hymynsä. Äidinkin kiukku suli viimeistään silloin. Laitoin tytön oman huoneensa lattialle leikkimään ja kävin avaamassa kannettavan tietokoneen. Kun ollaan hereillä niin käytetään toki sekin aika hyväksi.

Olen seurannut Ylen Areenalta 'Kaikki Puumalan puolesta' -ohjelmasarjaa. Isäni on kotoisin Puumalasta, joten paikka on tuttu. Lauantaina oli tullut uusi jakso telkkarista, (jota meillä ei ole), ja se oli jo Areenassa. Sitä katselin Adan touhutessa lattialla ja välillä sylissäni. Ohjelman jälkeen jonkin aikaa leikkimistä ja naapurin biletyksen kuuntelemista. Kauheaa basson jumputusta! Päätin, että yhdeksältä aamulla rupean poraamaan tuohon kiviseinään reikiä, silkasta kostonhimosta - ja toivon, että pojilla on mahdollisimman kova krapula.

Viiden jälkeen Ada osoitti jo hieman unisuuden merkkejä. Lämmitin hänelle maitoa ja laitoin nukkumaan. Tietenkään se ei sujunut helposti, mutta parin tiukasti sanotun hyvää yötän jälkeen tyttö nukahti. Itse vielä hengailin ylhäällä varmana siitä, että Ada kuitenkin kohta taas herää. Otin päänsärkytabletin ja hiivin sänkyyn. Vaikka minä nukun tulpat korvissa niin bassonrytke häiritsi unen saamista. Vihdoin nukahdin, ehkäpä hieman ennen aamukuutta.

Mies nousi Adan kanssa ennen yhdeksää ja minä nukuin kymmeneen. Herätessäni talo oli tyhjä. Mies oli lähtenyt Adan kanssa vaunuttelemaan. Ensi töikseni otin Adan ison pallon ja heittelin sitä tuohon olohuoneen seinään, jonkin aikaa. Poraa en kuitenkaan lähtenyt hakemaan ;) Otin uuden särkylääkkeen. Hirveä jomotus koko pään alueella. Olen ottanut päivän mittaan ainakin yhden vielä, jollen kaksi. Saisi jomotus kohta loppua. Ei ole oikein tullut tehtyäkään mitään, kun olo on ihan tööt. Ongintapaketit sain sentäs tehtyä synttäreitä varten ja tosiaan ne maidottomat vaahtikset. Päivä jatkuu.

Blogikuviksi ei-niin-ruokailua-rakastava-Ada:

1726351.jpg

Onko Adalla helmiäistä kasvoissa vai mitä hä?

1726353.jpg

Voi ei, taasko syödään :I