Mieheni piti kesälomaa kaksi viikkoa, toinen viikko oli ihan oikeaa, palkallista lomaa ja toinen isyyslomaa. Hän ihan tarkoituksella jätti yhden viikon isyyslomaa pitämättä Adan synnyttyä, jotta saisi kesällä olla pidempään lomalla. Eilen hän oli illalla tehnyt Kelalle isyysrahahakemuksen ja saikin selville, että isyysloma olisi pitänyt pitää ennen kuin lapsen syntymästä on kulunut 11 kuukautta. Näin ollen isyysrahaakaan ei tule. Minä, eikä miehenikään oltu kuultu koskaan puhuttavan moisesta yhdentoistakuukauden säännöstä. Miksi tuosta ei ole kerrottu edes neuvolassa? Jälleen kerran olisi pitänyt itse olla aktiivinen ja ottaa kaikki mahdollinen tieto selville kyseisestä asiasta. Hakemuksessa oli kohta, johon sai kirjata erittäin pätevän syyn sille, että isyyslomaa on pidetty tuon yhdentoista kuukauden jälkeen. On Kelan virkailijoiden päätettävissä hyäksytäänkö kirjattu syy vai ei. Tulee olemaan suhteellisen tiukat ajat rahallisesti, jos isyysrahaa ei saada.

Eilen olin ekaa kertaa siivoamassa lähikaupassa. Työkaverit ovat mukavia ja minua opastanut tyttö oikein puhelias ja hauska. Rankkaa fyysistä työtä tuo siivous on, mutta toki siihen taas ajan kanssa tottuu. Adalla ja miehelläni oli mennyt oikein hienosti ilta. Tyttö oli syönyt - joskin hitaasti - ison lautasellisen puuroa ja juonut reippaasti iltamaitoa. Iltarukouksen jälkeen oli sammunut heti. Itse tulin kotiin yhdentoista jälkeen ja aika pian Ada heräsi. Sain tytön uudelleen nukkumaan, mutta heräili useampaan kertaan yöllä. Mieskin kävi kolmen jälkeen hyräilemässä tytölle. Nukkui ilmeisen pinnallisesti, koska raha-asiat vaivasivat mieltä.

Täytyy miettiä vaihtoehtoja. Jos minä lähtisin opiskelemaan ja mies jäisi kotiin Adan kanssa, saisimme varmaan asumistukea. Toisaalta mies saisi pientä kodinhoidontukea ja minä opintorahaa. Eli mahtaisiko sittenkin tulot vain pienentyä. Onko todella ainut vaihtoehto laittaa Ada hoitoon ja lähteä itse takaisin työelämään. Jos luopuisimme autosta, menot vähenisivät huomattavasti. Tätäkin mietitään. Saapa nähdä mihin päädytään. Tuosta siivoushommasta ei huimia summia irtoa, mutta rikka rokassa sekin. Minulla on kyllä ihmeellinen luottamus siihen, että kaikki selviää. Kun katsoo ajassa taakse päin, ei stressaaminen ole auttanut yhtään mitään. Asiat menevät miten menevät, yleensä loksahtaen paikoilleen. Jumalan kädessä ollaan ja saadaan luottaa, että asiat järjestyy.

Taidanpa tehdä tänään punaherukkapaistoksen. Aineet löytyvät kaapista, ei tarvitse ostaa mitään rahalla, jota ei ole ;)