Aamun aloitin tekemällä viinereitä. Onnistuivat mielestäni ihan kivasti. Seuraavaksi tein taikinan, josta tein sekä nakkipiilot että suklaamunkit. Nakkipiiloista tuli rumia ja silleen mun mielestä aika turhia, mutta yllättäin ne menivät vissiin kaikki. Kyllä ne hyvältä maistui sinapin kanssa, ei siinä mitään. Munkit taas, ai nam! Toimii. Sisälle laitoin vadelmahilloa ja päälle Fazerin sinistä. Seuraavaksi tein kakun loppuun. Kuulkaa, mulla kädet aivan tärisi. Kiireestä, mutta ennen kaikkea kauheista paineista, joita olin itselleni luonut tuosta kakusta. Kauheeeeta, jos se olisi epäonnistunut. Olisin varmaan perunut kutsut. Onneksi se onnistui. Marsipaani sujahti ihan ok kakkujen päälle ja kerrosten toisiinsa liittäminenkin onnistui. Pikkukakku päätyi, ainakin melkein, keskelle isompaa pohjakakkua. Jee. Sitten vain koristeet paikoilleen ja kakku kakkupaperein vuoratun palapeilin palan päälle. Kuvia, kuvia, paljon kuvia. Pikkuiseni ensimmäinen synttärikakku oli tiaraa vaille valmis. Kakku, jota tyttäreni ei saisi maistaa.

Keittiö siistiksi, oma pärstä siistiksi ja jauhoiset vaatteet puhtaisiin. Mies oli leipoessani siistinyt kämpän muualta ja vienyt roskat, piilottanut aarteen kukkapenkkiin ja vienyt aarrevihjeet paikoilleen. Ihana mieheni <3

Puoli viideltä oli kaikki valmista. Ekat vieraat, Adan kummit eli pikkuveljeni ja kaunis tyttöystävänsä saapuivat ensimmäisenä. He toivat kummitädin tekemän ihanan Jörkin. Jörkki on iso pehmolelu.

1737761.jpg

Pikkuhiljaa saapuivat muutkin vieraat. Lahjoja tuli kovasti paljon ja Ada pääsi vauhtiin. Hän kierteli vieraan luota toisen luo ja pyrki syliin. Ihanaa, kun tyttö ei vierasta. Kun viimeisetkin vieraat, Adan Sami-kummi veljenpoikineen Imatralta saapuivat, ilmoitin onginan alkavan. Jokainen lapsista sai onkia. Makuuhuoneemme ovelle oli viritettynä lakana. Lakanan takana pikkuveljeni oli laittamassa ongenkoukkuun saaliita. Melkein kaikilla lapsilla syöttiin tarttui ensin käpy, risu, vyö tai jokin muu hassutus. Uudemman kerran siimaa heitettäessä syöttiin tarttuikin pieni paketti. Toivottavasti jokainen lapsista sai jotain mieleistä.

Onginnan jälkeen siunasimme herkut ja kävimme niiden kimppuun. Namnam. Kun isoimmat lapset olivat saaneet kupunsa täyteen herkkuja, annoin aarteenetsintään ensimmäisen vihjeen. Vihjeen perusteella pojat (joita vieraista oli suurin osa, tyttöjä vain Ada ja serkkuni 5kk:n ikäinen tytskä) menivät seuraavan vihjeen luokse. Näin edettiin, kunnes viimeinen vihje vei kukkapenkkiin kaivetun aarteen luo. Aarretta vartioi paperinen, laminoitu merirosvo. Aarrearkku sisälsi Candy King suklaarahoja, joista kuvassa näkyy vain kuoret, suklaat katosivat aivan u-s-k-o-m-a-t-t-o-m-a-n nopeasti poikien suihin.

1737732.jpg

1737716.jpg

Puurasia löytyi kirpparilta ja mieheni maalasi sen mustalla ja kromilla, lisäsi nahkasomisteet, nastat ja lukon. Eiks oo aika hieno?

Nyt on kello jo huominen. Sami-kummieno jäi yöksi. Rentoa. Mukavaa. Punkkuakin.

Pari kuvaa vielä. Hyvää yötä!

1737863.jpg

Ada sai tuollaisen puurinkilöistä koottavan pellen lahjaksi serkkutyttöni perheeltä :)

Tässä puhallamme kynttilää (tai minä puhallan;):

1737873.jpg