Sain hetki sitten pyykit narulle ulos ja mielessäni iloitsin, että vihdoinkin on aurinkoista ja voi kuivattaa pyykkiä ulkona. No, nyt sataa ja ukkostaa. Pyykit siis äkkiä takaisin sisälle. Onneksi ehdin alla olevista ruusuista ottaa ulkona auringon paisteessa kuvia.

Olen saanut ihania ja kannustavia kommentteja koskien Adan kutinoita. Kiitos vielä yleisesti kaikille kommentoijille tsemppauksesta ja vinkeistä. Krisselin kommentteja lukiessani aloin todella pohtimaan, että miksi potilaille, tässä tapauksessa potilaan äidille ei kerrota olemassa olevista vaihtoehdoista. Jos on olemassa lääke pienen lapsen kutinaan, miksi sitä ei kerrota. Onko se todella asiakkaan tehtävä ottaa selvää eri vaihtoehdoista ja sen jälkeen peräänkuuluttaa niitä lääkäriltä? Ihan rehellisesti voin kertoa, että minun psyykeeni on ollut todella heikoissa kantimissa muutamia kertoja Adan allergiahistorian aikana. Toki ymmärrän, että varsinkin pienten lasten lääkitystä pitäisi välttää mahdollisimman pitkälle, jos ilmankin pärjää. Noh, ollaanhan me pärjätty. Mutta mitä, jos olisinkin ollut heikompi luonne. Ne ajatukset joita joinakin mustina öinä olen pohtinut, ei kaipaa historiaan tallentamista. Kun äiti väsyy, turhautuu, masentuu, vaipuu epätoivoon, onko se lapsen etu? Ei, ei todellakaan ole. Siinä umpiväsymyksen keskellä pitäisi jaksaa pyörittää arkea, hoitaa lapsen päivittäinen rutiini, pitää kämppä suht koht järjestyksessä ja hoitaa vielä ruokaakin itselle ja miehelle. Kaiken lisäksi pitäisi itse ottaa selvää siitä, mikä mahdollisesti helpottaisi lapsen oloa ja eloa, jotta ehkä jopa koko perhe saisi nukkua. Ei riitä, että lääkäriltä kysyy onko olemassa antihistamiinia pienelle, vaan pitää osata sanoa lääkkeen nimi. Kokemukseni mukaan vasta sitten lääkäri ottaa kantaa asiaan. Tähän mennessä en kuitenkaan ole saanut mitään konkreettista apua. Vain kehoituksia rasvata tyttöä. Minä rasvaan. Voisin jo kehittää laulun rasvaamisen iloista, niin tuttua se on ;) Tottakai rasvaaminen ylläpitää atooppisen ihon kosteutta ja olen saanut useammaltakin taholta kehuja siitä, kuinka hyvin Ada on rasvattu ja hoidettu. Kehut lämmittävät, mutta itse ongelma ei edelleenkään ratkea. Kunpa nyt ensi tiistaina saisimme Adan allergia-asioita eteenpäin neuvolan kautta. Pahoin kuitenkin pelkään, että ei-oota tulee. Oletettavasti neuvolatätinä on sijainen, joka ei voinut aikaisemmin tällä viikolla antaa meille edes neuvolalääkäriaikaa. Toivotaan kuitenkin parasta ja onneksi tällä hetkellä Adan oireet ovat melko lailla rauhoittuneet.

Miehellä alkaa kesäloma vajaan kahden tunnin päästä, jipii :) Sen kunniaksi kuva kunnioitusta herättävästä sudenkorennosta, joka majaili eilen takaovemme ikkunaa vasten. Taisi nukkua.