Tulimme eilen illalla seitsemän jälkeen kotiin. Lähdimme Imatralta puolen päivän jälkeen. Mies auttoi isääni talon ikkunankarmien pohjamaalauksessa. Perjantaina saivat suurimman osan maalattua, mutta lauantaille jäi vielä yksi ikkuna. Mieheni maalatessa minä siivoilin yläkerran vessaa ja makuhuonetta seuraavia vieraita varten. Vanhempieni koti on varsinainen majatalo. Sinne otetaan avosylin vieraat ja tuntemattomammatki vastaan; majoitetaan, ruokitaan, saunotetaan ja pidetään seuraa. Se on Koti isolla koolla. Siellä on hyvä olla.

Lauantaina kävimme taas vaunuttelemassa hevosaitauksien ohi. Pitkällä suoralla hiekkatiellä meitä vastaan tuli hevonen ratsastaja selässä, oi, oi, oi! Ratsastajatyttö pysähtyi kohdallemme ja sanoi, että saa tulla silittämään. No mehän Adan kanssa menimme! Ada ei pelännyt yhtään. Selkeästi tuleva heppatyttö. Silitimme kauniin lämminverisen, entisen ravurin kaulaa ja minä huokailin onnesta. Minun hevoshulluuteni ei ole laantunut kahdessakymmenessä vuodessa. Juttelimme tovin ratsastajan kanssa ja jatkoimme sen jälkeen matkaa. Aikaisemmin olimme silitelleet kissaa. Adakin hiukan kosketti kisun nenänpäätä :) Sen enempää en uskaltanut antaa koskea, jos vaikka ehkä sitä allergiaa juu nou.

Lauantaina Ada ilmakylpyili nurmikolla auringonpaisteessa, pelkkä body päällä. Käveli jo tosi pitkiä matkoja paljain varpain pitkin nurtsia. Tuli otettua muutama kymmenen kuvaa. Kävimme porukalla (isi-ukki jäi kotiin) Imatran keskustassa Pastelli -nimisessä lastenvaateliikkeessä. Äitini oli sieltä ostanut jo aikaisemmin Adalle tosi kauniita vaatteita ja nyt ostimme lisää. Ihan älyttömän halvalla. Pastellissa on alennusmyynti ja hinnat ovat lähes kirpparihintoja. Kotona äiti laski vaatteiden normaalihinnaksi yhteensä melkein 90€, me maksoimme niistä 35€. Suosittelen kyseistä liikettä kaikille lasten vanhemmille.

Tässä Adan uudet vaatteet kuivumassa narulla. Äitini siis jo valmiiksi pesikin ne, ettei minun tarvitse kotona, vaan saan ne heti Adalle käyttöön. Ihana äiti.

1768275.jpg

Kotimatkalla kävimme Hausjärvellä moikkaamassa minun entisiä työkavereitani ja syöttämässä Adalle päivällistä. Sieltä lähdettyämme Ada nukahti. Pysähdyimme tarkoituksella vielä Iittalassa, jotta Ada heräisi. Heräsikin ja valvoi loppumatkan. Kotiin päästyämme tyhjensimme auton matkatavaroista ja annoimme Adalle iltapuuron. Kymmeneltä saimme hänet unille.

Tänä aamuna heräsimme yhdeksän jälkeen. Mies oli kuuden maissa pari kertaa käynyt hyräilemässä Adalle, muuten nukkui hienosti. Tänään Ada oli isänsä kanssa monta kertaa ulkona. Minä taasen pesin matkalla kertynyttä pyykkiä ja järjestin tavaroita paikoilleen. Miehen äidin kauppapuutarhasta sain paljon kukkia ja ne istutin ruukkuihin. Osan kukista jätin omalle äidilleni. Punaviinimarjapensaasta noukin kypsät marjat. Sain melkein kolme litraa. Puskaan jäi vielä vaikka kuinka paljon. Pitää vain odotella, että  kypsyvät ja olla sitten nopeampi kuin linnut, joita marjat myös kiinnostavat. Nyt on rento ja hyvä olo. Lapsi nukkuu ja kohta painun itsekin peiton alle. Minulla on nimittäin huomenna työpäivä! Tai oikeammin työilta. Sain kuukauden pestin lähikaupan siivoojana. Työajat sopivat hyvin yksiin mieheni työaikojen suhteen, joten Adalle ei tarvita hoitajaa. Toki, jos ajattelisin Adaa laittaa hoitoon, niin etsisin oman alan töitä. Nyt halusin vain iltatöitä, josta saan vähän ekstraa tuon huiman hoitorahan päälle. Mies aloittaa myös huomenna taas työt. Lomat on lusittu ja arki alkaa. Heippa.