Tänään olen aamusta asti ollut kuin persiiseen ammuttu karhu. Voi läheisiäni. Ada heräili yöllä muutamaan otteeseen, mutta tutilla hiljeni suht nopeesti. Eli siis, olen kyllä nukkunut. Aamulla mies kertoi, että oli neljän maissa antanut Adalle maitoa, koska ei ollut muuten rauhoittunut. Mua ärsytti. Täysin syyttä. Voisin analysoida moista tunnetta ja pohtia sille syitä, mutta en halua. Sitten vaan ärsytti pitkin päivää kaikki. Täysi roskapussi, tyhjentämätön tiskikone, kuivuneet pyykit narulla, yleinen sekalmelska. Ja Adan nitinäkitinä. Tytöllä edelleen kuumetta. Illalla mittasin 38.2. Pistin supon ja tyttö nukkuikin hienosti yli puoli tuntia. Sitten heräsi ja nyt keikkuu tuossa järjestelemässä olohuonetta uudelleen. Mies on Iron Maidenin keikalla Tampereella. Kivat sille. Mua veetuttaa nyt taas niin suuresti, että lopetan ennen kuin edes aloitin. Todellista elämää ja onnea. Elämää ja onnea my ass.