Mies lähti kaupungille työkavereidensa kanssa. Sitä ennen taisteltiin ennenkuulumattomalla tavalla Adan iltapuuron kanssa. Miksi lapsi ei syö? Ihan oikeasti? Aivan kuin olisin tarjoamassa lusikalla jotain myrkkyä! Loppuviimitteeks, melkein tunnin työn ja houkuttelun ja uhkailujen ja lahjonnan ja ja ja jälkeen iskän rullamitalla ja nitojalla saatiin puuro tytön masuun. Rullamitta ja nitoja olivat Adan mielenkiinnon kohteina leikkikaluina, emme siis nitoneet häntä kiinni emmekä juntanneet suuta auki mitalla ;)

Kuin johdatuksena tuli äsken serkkuni juttelemaan facebookin chattiin ja kertoi imettäneensä kuopustaan 1v4kk, siis _vain_ imettäneen. Lapsi ei suostunut syömään lusikallistakaan kiinteitä ruokia. Muitakin vaikeita tapauksia siis on. Meillä Ada kuitenkin välillä syö ihan hyvin - tai siis virikelelut ja sirkus apuna, mutta syö kuitenkin. Mutta siis, lohdutti kyllä kuulla, että Ada ei ole ainut vaikeasti ruokittava. Vertaistuki, kaiken a ja o.

Veimme tänään äitini Adan serkkujen luokse, siis sinne missä isäni on ollut kylppäriremppakaverina. Äiti siis olikin meillä vielä yhden yön. Eilisen päivän äiti oli Adan serkuilla ja illan veljen vaimon vanhemmilla syömässä ja viettämässä iltaa. Oli ollut niin leppoisa ja kiva ilta, että iskä toi äidin meille vasta lähempänä puoltayötä. Me mieheni kanssa valvoimme vielä ja jatkoimme valvomista äidin kanssa puoli kahteen yöllä! Oli kyllä kiva jutella. Nauroimme välillä vatsa hellänä ja vedet silmissä. Ehkä hervottomuuden syy löytyi osittain kellonajasta. Mulla on maailman paras äiti <3

Aamulla nousin puoli ysiltä. Ada oli herännyt hieman ennen kahdeksaa, mutta oli yöllä kutissut niin kovin, että äiti oli istunut hänen sängyn vieressä tunnin ajan ja rauhoitellut pientä. Voi äitä, voi Adaa. Etenkin voi äitiä, ei siis nukkunut juurikaan viime yönä. Annoimme illalla/yöllä äidille kiitokseksi viikosta pullollisen karkkia (kissanminttulikööri) ja valokuvan Adasta pitämässä tiukasti kiinni isoäidin kädestä.

Tänään veimme äidin puolilta päivin isoveljelleni, josta vanhempani kohta puoliin lähtisivät Adan serkkupoikien kanssa kohti Etelä-Karjalaa. Pojat meinaavat lomailla isovanhemmillaan melkein kaksi viikkoa! Toivottavasti kuitenkin tulevat juhlimaan Adaa 16. päivä. Silloin pidämme Adan kaverisynttärit :) Kakkukuviakin siis luvassa!

Tällä hetkellä siis vietän iltaa yksin. Mies bilettää kaupungilla ja Ada nukkuu. Rauhallista, ei valittamista. Ensi lauantaina on minun vuoroni, ehkä, kenties... Olisi kyllä jo aika luottaa siihen, että Ada pärjää vaikken minä olekkaan koko aikaa vierellä. Mutta raaskinko...oi ja voi. Moi!