Keskivertoyö. Ada heräili pariin otteeseen. Itse menimme nukkumaan vasta puolilta öin. Ei aamu kuitenkaan ylitsepääsemätön ollut. Puolen päivän aikaan lähdimme pienelle kävelylle. Aurinko helli ja maisemat olivat kauniit. Kotiin päin tullessa pysähdyimme seurakunnan kesäkahvilaan jäätelölle. Olisi niin mukava antaa Adallekin jäätelö, mutta silloin se olisi itse tehtävä. Vai tiedättekö, saako jostain jäätelöä, jonka valmistuksessa on käytetty vain bataattia, hirssiä, possua, mustikkaa ja Almiron peptiä? ;) Mustikkakin on hieman kiikun kaakun sopiiko. Banaani on tauolla. Tuonne kesäkahvilaan täytyy mennä toistekin, ei ollut jäätelöt hinnalla pilatut. Kävelyreissu oli rentouttava ja kiva. Liian harvoin tulee porukalla lähdettyä ulos. Useimmiten se menee niin, että mies lähtee Adan kanssa vaunuttelemaan ja minä jään kotiin nauttimaan hiljaisuudesta ja omasta ajasta.

Ada on saanut kiinteitä ruokia nyt reilut viisi kuukautta. Pieni ajanjakso oli, kun Ada suht pienillä leluvirikkeillä söi ihan kivastikin. Useimmiten hän ei vain syö. Ei vaikka päälläni seisoisin. Ette usko kuinka turhauttavaa se on. Ja jos Ada hiukan syökin, on viihdykkeeksi raahattava lähes täydellinen sirkus. Elävät norsut ja marakatit vain puuttuvat. Turha kai mainitakkaan, että minun hermoni ovat moisesta äärimmilleen kiristyneet.

Syntymänsä jälkeen Ada itkeskeli vatsaansa. Sylissä pidettäessä selvästi kädellä tunsi miten ilma kurisi pienen masussa. Odotin, että Ada täyttää kolme kuukautta ja vatsakivut helpottavat ja kenties yötkin rauhoittuvat. Nyt kun mietin, niin yöt ovat olleet siihen aikaan melkeinpä parhaimpia. Ada täytti kolme kuukautta ja iholle ilmestyi hirvittävät ekseemaläiskät, kauttaaltaan. Polvitaipeet aukesivat ja tyttö kutisi kuin helvetin tulessa. Neuvolalääkäri teki lähetteen keskuslastenneuvolaan allergialääkärille ja kielsi minulta maidon ja kananmunan. Ada oli siis täysimetyksellä. Keskuslastenneuvolassa saimme korvaamatonta tietoa ja neuvoja allergioihin liittyen. Myöhemmin tehtiin järkyttävä maitoaltistus, joka näytti plussaa jo seitsemästä millistä. Nokkosrokko nousi suun ja kaulan alueelle ja koko vartaloon. Ja tyttö huusi, voi elämä miten hän huusi, kunnes pääsi rinnalle ja nukahti uupumukseensa. Verikokeissa löytyi kananmuna, maito ja vehnäallergiat.

Tarpeetonta mainitakkaan, minä lopetin imetyksen. Ja kun katsoo Adan nykyistä ruokavaliota, ehkä ihan hyvä niin. Papereissa lukee, että täysimetin kuusi kuukautta. Henkisesti minulle positiivinen juttu.

Viisi kuukautta olemme kokeilleet Adalle eri ruoka-aineita. Ja lähes mikään ei ole sopinut. Jokaisen kokeilun jälkeen on monen yön kutiamiset ja itkut. Välillä tuntuu, etten enää jaksa. Nyt ollaankin päätetty miehen kanssa, ettei kokeilla mitään uutta ennen yhden vuoden ikää. Äsken iltatoimia tehtäessä mies huomasi Adan selässä paljon ja kauttaaltaan punaista ihottumaa. Ei hyvän tähden. Lopetetaanko tytöltä loputkin ruoka-aineet? Nyt ollaan siis laitettu banaani tauolle, koska kutina vain jatkuu ja banaani myös kovettaa vatsaa. Minua kaiken keskellä lohduttaa tieto, että Ada kasvaa ja on virkeä ja iloinen. Lohduttaa myös se, että maito (tässä tapauksessa apteekin erityikorvike, Almiron pepti) on alle vuoden ikäisen pääasiallinen ravinto. Kolmanneksi lohduttaa tieto siitä, että 70% pienten lasten allergioista on väistyviä ja loppuvat näissä tapauksissa ennen kahden viiva kolmen vuoden ikää.

Minä kyllä eläisin Adan allergioiden kanssa ja mieskin ja Adakin, kunhan ne saataisiin hallintaan ja kutina, vietävä kutina pois! Adaa rasvaillaan useaan otteeseen päivittäin, varmaan se hieman auttaa, mutta ei se kutinaa pois vie. Keskuslastenneuvolassa kysyin aikoinaan, että onko vauvoille olemassa antihistamiinia. Minulle vastattiin, että rasvaa, rasvaa, rasvaus on se pääasia. No minähän rasvasin ja rasvaan edelleen. Myöhemmin luin netistä eräältä keskustelufoorumilta, että on olemassa Atarax -niminen lääke juurikin pienille(kin) lapsille kutinan hillitsemiseksi. En välttämättä olisi antanut lääkettä lapselle, mutta minua loukkasi, ettei siitä kerrottu minulle vaikka varta vasten kysyin. Olin siihen aikaan heräillyt pitkän aikaa, no sen kolmisen kuukautta puolen tunnin viiva kahden tunnin välein Adan itkuun. Jos minulle olisi kerrottu kyseisestä lääkkeestä ja siitä, että minun on mahdollista antaa sitä lapselleni, olisi se toiminut henkisenä tukena. Tieto siitä, että jos en kertakaikkiaan enää jaksa, voin antaa lapselle sitä ja nukkua edes yhden yön hyvin.

Isovanhemmat asuvat monen sadan kilometrin päässä ja mies kävi töissä. Olin yksin. Mies kyllä auttoi minkä tissittömyyttään pystyi. Minä koin huonoa omatuntoa, että hän joutui yöllä heräämään vaikka oli aikainen aamuherätys töihin. Siksipä en antanut hänen suuremmin auttaa. Se oli virhe. Edelleenkään en osaa ottaa apua vastaan. Tai osaan, mutta se on hirvittävän vaikeaa. Minä opettelen. Nyt on onneksi ollut parempia öitä. Ja todella, yksikin hyvin nukuttu yö tekee jo ihmeitä. Voisiko joku potkia minua persuuksille, että menisin petiin nyt enkä puolilta öin? Anyone?

Blogikuviksi typy valmiina ulkoilemaan ja ulkoilemassa :)

1684376.jpg

1684380.jpg