Tällä viikolla olen tehnyt aiemmissa postauksissa näkyviä pipareita ja pikeerihäröilyjä. Mainitsin jossain vaiheessa jotain marsipaanille maalatusta kakkukuvastakin. Se odottaa edelleen keittiön pöydällä inspiraatiotani. Jotain lisää siihen tarvitsisi saada.

Ada on nukkunut yönsä hyvin ja huonosti. Melkeinpä voisi sanoa, että joka toinen yö on ollut hyvä ja joka toinen huono. Viime yönä herättiin ekan kerran (parin iltaheräämisen [joka tahtoo kertoa, että minä ja mieheni ei vielä olla nukkumassa, mutta Ada on] jälkeen) varttia vaille kuusi, huraa, huraa. Minä nukuin siis n. iltakymmenestä melkein kuuteen yhtä soittoa. Ei tuollaista ole tapahtunut sitten Adan syntymän. Ehkä ensi yönäkin. KopKop. En siis nuku iltakymmenestä amukuuteen yhtäsoittoa, koska kellohan on jo yli kymmenen, mutta ehkä typy nukkuu heräämättä? KopKop.

Eilen siivoilin ja Adan nukkuessa päiväunia luin perhetalolta lainattua Anna-Leena Härkösen kirjaa Heikosti positiivinen. Koskettava ja ehkä hieman pelottavakin kirja. Kuvaus äidiksi haluavalta, jolla kaikki mahdollinen menee pieleen, alkaen kahdesta keskenmenosta. Anna-Leena kirjoittaa kyseisessä kirjassaan inhoavansa onnellisia loppuja. Onneksi tässä kirjassa sellainen kuitenkin on. Elävä, terve vauva. Suosittelen kirjaa henkilöille, jotka eivät kavahda suoraa, rehellistä realismia. Anna-Leena on ollut, ja on edelleen lempikirjailijani. Pieni, mutta hemmetin pippurinen. Sähäkkä monitoimimimmi. Energiapakkaus, joka tuo lähes hulluuden partaalle vaipuneen itsensä avoimesti suomalaisen lukijakunnan eteen. Tulisin ja halaisin sinua, Anna-Leena, jos et inhoaisi sitä. Ihastukseni Anna-Leena Härköseen alkoi joko Metsoloista tai Häräntappoaseesta. Kyllä se oli Häräntappoase. Kamoon. Mä olin sillo joku ihan pieni. Pieni ja kiinnostunut kaikesta. Häräntappoase. Kuka ei voisi olla kiinnostunut sen nimisestä kirjasta? Elokuvanakin tarina toimi, siinä pussailtiin navetan vintillä heinäkasassa! Outi Alanen ja ? En muista ja googleen en turvaudu. Minä haluan pitää muistot muistoina. Google olisi huijaamista.

Noniin. Asiaan. Eilen siis siivoilin. Olin aika väsynyt Adan huonon yön takia (muistatko, joka toinen huono, joka...). Ada oli päikkäreillä ja luin kirjaa. Toistan itseäni. Ada heräsi ja minä en olisi jaksanut, en sitten millään, nousta kirjan äärestä ja ryhtyä äitihommeleihin. Ryhdyin äitihommeleihin. Menin pikkuisen sängyn viereen tuolille istuskelemaan ja juttelemaan iloiselle ja erittäin virkeälle typylle. Puhelin soi. Pikkuveljeni kysyi, voisivatko he tyttöystävänsä kanssa tulla iltapäivällä neljän jälkeen piipahtamaan. Voitte, todellakin voitte! Ihanaa. Juuri sitä mitä tarvitsin. Ihanaa.

Haimme Adan kanssa postin neljän maissa ja kävimme sitä lueskelemaan eteisen lattialle. Minä luin lehtiä ja Ada söi niitä. Ovi kävi ja mies tuli töistä. Hei rakas. Jatkoimme lueskelua kolmistaan. Ovi kävi ja Adan kummit tulivat. Hei perhe! sanoi pikkuveljeni hymyssä suin. Minä ja mieheni pakenimme keittiöön syömään ja Ada jäi kummien kanssa olkkariin touhuamaan. Arjen isoja iloja. Söimme rauhassa ja jaoimme kuulumiset. Ilta oli mukava. Ada ei paljoa vanhemmistaan välittänyt kummien häntä leikittäessä ja me mieheni kanssa otimme asiasta kaiken irti. Toinen loikoili sohvalla ja toinen olkkarin lattialla. Älkää kysykö, miksi emme menneet sänkyyn. (se olisi ollut jo liioittelua). Kummitäti lähti vielä Adan kanssa happihyppelyllekin. Ada rakastaa kummejaan :)

Iltapuuron jälkeen mies lähti käymään kaupassa, kummit kotiinsa ja Ada iltapesulle ja siunausten kera unille. Minä jatkoin Heikosti positiivista.

Tänään piiiiitkän, hyvän yöunen jälkeen jaksoi taas touhuta ihan eri tavalla. Hmmm.. mitähän touhuilin? No ainakin kävimme palauttamassa perhetalolle Härkösen kirjan, jonka olin siis lukenut loppuun Adan ekojen päikkäreiden aikana. Ainiin. Kuvasin aiemmissa postauksissa olevia pikkuleipiä ja pikeerihärdelleitä.Kaikkiaan kolme kertaa, koska aina vuodatuksen kuvagalleriaan lisättyinä kuvat olivatkin pystyasennossa. Olin ne kyllä kääntänyt kuvaohjelmalla. Ja olin ne ottanut ihan oikein päin. Kuvaohjelma vain jostain syystä käänsi ne pystyasentoon. Vihdoin keksin miten saan ne lisättyä galleriaan oikein päin. Tähän kaikkeen meni tovi aikaa. Iltapäivällä tein kaksi pellillistä pitsaa. Herrrrrkkua! Syönnin jälkeen kävimme porukalla kaupassa ja kotiin tultuamme saunottelimme. Minä värjäsin hiuksenikin, ooh ja aah. Adan iltajuttujen ja unille menon jälkeen lasiin punaviiniä ja tässä sitä ollaan, koneella. Kotiäidin glamouria, bling bling. Jakselkaahan, mussukat.