Anteeksi, kun päivityksiä tulee niin harvoin. Jotenkin vain on innostus tänne kirjoitteluun nyt tauolla. Kuitenkin elämässä tapahtuu koko ajan kaikennäköistä, joista olisi mukava tännekin kertoa, laittaa muistiin.

Tällä hetkellä ehkä eniten kaikkien huulilla on pyörinyt sana sikainfluenssa(rokote). Eikä vähiten omillani. Ensimmäisen kerran, kun kuulin H1N1-rokotteesta, kantani oli jyrkkä ei. Sitten rokotetta tuli Suomeenkin ja ensimmäisten rokotettavien joukossa olisi raskaana olevat ja kohta perään alle kolme vuotiaat. Silloinkin vielä olin ei-kannassani, joskaan en enää kovin tiukasti. Selailin nettiä ja otin osaa Yle:n sivuilla oleviin keskusteluihin koskien kyseistä asiaa. Muista foorumeista en tietoa hakenut, tietoisesti.

Paikkakunnallamme alkoi raskaana olevien rokotukset viime perjantaina. Samana perjantaina minulla oli aika äitiysneuvolaan saadakseni ohjeistusta verensokerin mittaamiseen. Niin, minulla todettiin raskaudenajan diabetes sokerirasituksessa. Nyt kuitenkin arvot olleet hyvät ainakin kaksi ensimmäistä päivää. Kuusi päivää seurailen. Neuvolatäti kysyi, että haluanko sen rokotteen samalla. Sanoin, etten kertakaikkiaan tiedä. Olen rukoillut ja pyytänyt Jumalalta, että saisin varmuuden puolesta tai vastaan. Kun terveydenhoitaja kävi hakemassa verensokerin mittaukseen tarvittavat laitteet ja tuli takaisin, en edes ollut aikonut puhua, kun vain kuulin itseni sanovan, että antaa sen piikin nyt samalla. Näin kävi. Uskon, että tein oikean päätöksen. Ja uskon, että Jumala antoi sen varmuuden. Hetkeäkään en ole katunut enkä ollut ahdistunut siitä, että rokotteen otin. Kummempia oireita rokotteesta ei minulle tullut. Pistoskohta on hieman kipeä, tai oikeammin noin sentti sen alapuolelta, johon ilmestyi tänään punainen läntti, joka on päivän mittaan hieman kasvanut. Täytyy seurailla, että kasvaako vain vai häviääkö pois.

Nyt sitten olisi enää päätettävä Adan rokotuksesta. Aika luottavaisin mielin annan ehkä hänetkin rokottaa, ellei jotain järisyttävää uutta tietoa asiasta tule.

Sain äitiyspakkauksen. Oi ja voi, miten ihania vaatteita siellä oli! Värit olivat tällä kertaa paljon neutraalimmat ja sopivat sekä tytölle että pojalle kuin silloin, kun Adan pakkaus tuli. Pakkauksen sisältöä voi käydä katsomassa KELA:n sivuilta.

Äitini oli meillä yhteensä melkein kaksi viikkoa helpottamassa minun arkeani ja nauttimassa Adan seurasta. Oli niin ihanaa! Kiitos äiti rakas vielä tätäkin kautta! Joka päivä käytiin me kolmen sukupolven tytöt kävelyllä, parhaimpina päivinä kaksikin kertaa. Muutaman kerran kävelyreittimme suuntasi paikalliselle kirpputorille ja voi morjens mitä löytöjä teimme! Täytyy ehkäpä ottaa kuvia ja antaa teidänkin nauttia ihanista ja halvoista osoksistamme. Esimakuna voin kertoa, että itselleni löysin muutaman paidan, jotka ei ole äitiyspaitoja, mutta kuitenkin tarpeeksi pitkiä peittämään masun kokonaan ja muuten kuitenkin napakoita, ei siis mitään telttoja. Ja hinnat ei ollut kahta euroa korkeammat per vaate. Vauvalle ostimme monenlaisia vaatteita 0,20-2€/kpl. Äitikin muistaakseni löysi ainakin yhden paidan ja pari joululahjaakin ja Ada sai useat housut ja paitoja. Niin, ja vaatteista puhuttaessa... ei varmaan edes tarvitsisi mainita, että äidin mukana tuli kohtalaisen monta muovikassillista vaatetta Adalle. Ihan käsittämätöntä. Meidän ei ole oikeasti tarvinnut ostaa Adalle ikinä esimerkiksi talvihaalaria. Silti hänellä on niitä tälläkin hetkellä muistaakseni ainakin neljät sopivat. Äitini siis on niitä Imatran kirppiksillä pongaillut. Ja en sinänsä kanna huolta vaan olen vain kiitollinen, koska tiedän, että äiti ei niistä montaa euroa ole maksanut. Ylipäätään en ole Adalle uutena kovinkaan montaa vaatetta ostanut uutena, paitsi silloin, kun vielä odotin häntä ja hormonimyrskyissä herkistyin ruotsalaisketjujen uusretroille vaatteille. Nyt ei ikimaailmassa olisi edes varaa ostaa mitään uutena, joten senkin takia, kiitos äiti!

Eilisen päivän mies oli töissä ja Ada hoki koko päivän "mennään kirkkoon". OIkein ihanaa, että messussa käyminen on hänelle positiivinen asia, mutta kieltämättä aika rasittavaa yrittää selittää kaksveelle useaan otteeseen, että huomenna, huomenna mennään kirkkoon. No tänään siisen taas mentiin kirkkoon ja aamen. Saarnoja voi kuunnella täällä. Suosittelen ja varoitan, Antin saarnat iskee syvälle. Ei ole tuulen pauhinaa ja sanan helinää vaan täyttä lakia ja evankeliumia särjetyille ja haavoilla oleville ja niille, jotka vain kaipaavat kuulla puhdasta Sanan saarnaa.

Tässäpä tätä taas oli. Palaan kenties asiaan kirppissaaliskuvin joku päivä. Siihen asti heippa!

Paita täällä olevalta kirppikseltä ja sukat Imatran kirpulta.