Viime viikonlopun kakku-urakan jälkeen ei niin kovasti ole riittänyt puhtia oikeastaan mihinkään. Siivous, joka aiemmin on ollut intohimoni, on tyystin jäänyt retuperälle. Ei vain huvita eikä tunnu olevan voimiakaan moiseen. Inspiraatiota odotellessa :) Viime viikonloppuna tein vielä lauantai-illalla neljä punaherukka- ja kaksi raparperipiirakkaa messuun kirkkokahveille. Täksi sunnuntaiksi teen kuivakakkua. Minusta on mukavaa, kun voin käyttää niitä lahjoja, joita minulle on suotu, tällä tavalla seurakunnan hyväksi. En kuitenkaan aio aivan joka sunnuntai tehdä tarjottavia. Viime sunnuntaina Antti (Johannes-yhteisön paimen) jo minulle jutteli, että täytyy pitää huoli, ettei tarjottavien tekemisestä tule minulle ikäänkuin pakkoa. Toki muut seurakuntalaiset helposti lähtevät nojaamaan siihen yhteen henkilöön, joka auliisti tarjottavat tekee. Lupasin pitää huolen, ettei näin käy. Vielä tämä kuitenkin on minulle sydämen asia.

Maanantaina kävin luomenpoistossa paikallisessa terveyskeskuksessa ja Adan kavereiksi siksi aikaa tulivat Jari ja Tuuli kummit. Aika hauska tilanne oli siellä lääkärin vastaanotolla, kun lääkäri kysyi, että missä se poistettava luomi on. Nostin paitaani ja näytin kylkeäni. Lääkäri irvisti ja vetäisi hampaiden välistä ilmaa niin että sihahti. Meinasin revetä. Lääkäri veti todella nopeasti pokan, mutta en voi olla miettimättä, että kauhistuiko hän raskausarpiani, vatsaläskejäni vai itse vaatimattoman näköistä luomea. En siis kysynyt häneltä asiaa ;) Yhden tikin sain ja se täytyisi  käydä poistattamassa maanantaina, ellen yritä poistaa sitä itse. Tai, joku lähi-/sairaanhoitajaystäväni voisi käydä meillä kahvilla maanantaina ja poistaa tikin samalla *vinkvink*

Kotiin tullessa hain meille kaikille jäätelön, kun vielä oli kaunis kesäinen päivä. Ada meidän muiden ohella nautiskeli omasta tofujäätelöstään. Päiväunien jälkeen Ada oli kummien kanssa pihalla ja minä tein ruoan. Kummit jäivät syömään ja lähtivät sen jälkeen polkemaan kotiinsa.

Seuraavista päivistä ei sen kummemmin ole raportoitavaa, en nimittäin edes muista tapahtuiko jotain erityistä. Tuskin. Tänään sitten olikin touhupäivä. Ada heräsi taas jo ennen seiskaa ja meni päikkäreille kymmeneltä. Päikkyjen jälkeen lähdimme bussilla Tampereelle kummien luokse. En ottanut Adalle rattaita mukaan, jolloin ei tarvinnut kytätä matalalattiabusseja. Istuttiin siis molemmat korkealla penkeillä ja Ada ihmetteli ulkona näkyvää maisemaa. Minun piti koko matkan pitää kättäni hänen polvellaan. Sen verran ehkä kuitenkin bussin tärinä ja äänet pelottivat, vaikka muutoin oli innoissaan. Tampereen päässä Jari-kummieno oli meitä pysäkillä vastassa ja kantoi Adan suht pitkän matkan Pispalan mäkiä perille asti. Kummeilla aika kului jutellessa ja leikkiessä, kaupassakin käytiin. Oli lähikaupassa synttärit ja tarjolla ihan törkeän hyvää kakkua! Mies tuli neljän maissa suoraan töistä hakemaan meitä. Olin tehnyt nakkikeittoa samalla, kun kummit syöttivät Adaa, ja toki söimme ennen lähtöämme minä ja miehenikin. Kiitos vielä kummit,  oli kivaa!

Kotona Ada alkoi olla jo melko väsynyt, mutta saimme venytettyä hänen yöunille menoa melkein puoli ysiin. Jospa nukkuisi huomenna edes seitsemään :) Ada on muuten oppinut ihan lähiaikoina hurjasti uusia sanoja. Tänään hampaiden pesun jälkeen illalla osoitteli tiskikaappia ja sanoi "pullo" vaikka aiemmin on pyytänyt maitoa. No isänsä heltyi (minä tuin heltymistä:) ja antoi maitoa pullosta, joka tietysti tarkoitti hampaiden pesun uusimista ja SE ei ollut Adan mielestä kivaa. Yöunille tyty nukahti aika äkäseen, jes!

Huomenna tulee kuluneeksi vuosi siitä, kun aloin bloggaamaan. Ajattelin sen kunniaksi järjestää arvonnan. Varoitan jo nyt, että arvontavoitto tulee olemaan osittain ainakin jotain itse tekemääni, joten suuria rahallisia uhrauksia en voittoon laita. Osallistukaa silti, pliide? Siitä siisen lisää huomenissa.

Blogikuviin pääsee tällä kertaa Jari-kummi ja Ada.

1244225253_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1244225307_img-d41d8cd98f00b204e9800998e