Taas vierähti viikko. Käittämätöntä miten aika tuntuu kuluvan nopeammin nyt kuin lapsena. Miten on mahdollista, että oppitunti on 45 minuuttia? Miten siinä ajassa kerkeää opettamaan yhtään mitään ja kuitenkin aikoinaan oppitunti ei tuntunut loppuvan ikinä. Varsinkaan historian tunti.

Meillä menee nyt melko kivasti. Adalle sopii kana ja näin ollen olemme päässeet purkkiruoissa hieman vanhemman lapsen tasolle. Tosin on yksi ainoa valmisruoka, joka Adalle käy noista vanhempien lasten ruoista. Muissa on joko tomaattia, maitoa, omenaa tai muuta, mikä ei vielä sovi.

Ada on alkanut tosi kovasti juttelemaan, siis ei mitään ihmisen kieltä, mutta selkeästi monitavuisia "sanoja" ja pitkänpitkiä lauseita. Äänenpainokin vaihtelee kesken lauseen. Tänään hän kertoi isälleen jotain ja isänsä vastasi samalla tavalla. Tyttö katsoi isäänsä silmiin ja nyökkäsi innokkaasti.

Toinen hauska juttu Adasta on, että hän saattaa mennä minun puolelleni sänkyyn, laittaa peiton päälle ja alkaa kuorsata. Keneltä lie oppinut moisen tavan *viheltelee* Tänään, kun laitoin yöunille, niin samalla lailla peiton alla  ja pää tyynyssä napitti minua silmiin vino hymy suloisilla huulillaan - ja kuorsasi.

Olen jo pidempään haaveillut Adan huoneeseen pientä hyllykköä pehmoleluille. Kävimme viikolla rautakaupassa ja koska siellä oli mäntyliimalevyt tarjouksessa ostimme niitä neljä ja askartelin niistä Adalle hyllykön. Taustalevyksi niittasin ison pahvilevyn.

Jotta ei jää epäselväksi niin olen tehnyt tuon vasemman puoleisen naulakonkin. Siinä on listan pätkä, johon ruuvasin taikataikinasta tehtyjä sydämiä, joihin olin ennen paistoa istuttanut koukut. Kori/pussukka on ihan vaan ommeltu ja reunojen sisällä on pahvit kovikkeena. Rusetti on serkkutytöltä saadussa joululahjassa ollutta nauhaa. Kierrätystä! Naulakossa roikkuvat kengät on vanhimman veljeni peruja, kohta siis 40v vanhat. Pikku viinapullossa on Adan kastevettä. Oikean puoleinen naulakko on veljen vaimolta saatu Nalle Puh naulakko, jonka maalasin valkoiseksi.

Minä ja Ada leivottiin viikolla Adalle teeleipiä. Tässä kuvaa pienestä leipurista. (Tein tänään pitsataikinan. Kun Ada huomasi taikinan, kääri hän välittömästi hihat ylös ja asettui omalle paikalleen istumaan ja odottamaan taikinaa. Valitettavasti en sitä taikinaa hänelle voinut antaa, koska vehnä on edelleen kiellettyjen listalla.)

Namnamnam kuului pikkukaverin suusta, kun taikinaa söi.

Ada on edelleen räkäinen. Ollut nyt taas sen pari viikkoa. Tänään oli ehkä jo hiukan parempi päivä, mutta miehelle nousi kuume ja nyt kovasti yskii. Huhheijjaa. Seuraavaksi on taas minun vuoroni.

Iloista viikonloppua!