Heippa taas.

Tahaton pieni blogitauko takana. Olen ollut todella väsynyt ja tympääntynyt, en kertakaikkiaan ole jaksanut käydä päivittämässä. Anteeksi. Kommentteihinkin vastasin vasta nyt.

Adalla oli siis jälleen vehnä kokeilussa. Iho kävi kutiamaan ihan hirveesti ja yöt meni entistäkin pahemmaksi. Tänään ei enää ole annettu vehnää. Kaksi viime yötä olen nukkunut Adan huoneessa, jotta mies ei häiriintyisi jatkuvasta ramppaamisestani. Tosin heräileepä tuo silti Adan itkuun. Täksi yöksi annettiin Aeriusta. Tähän asti on siis ollut ilman antihistamiinia sen jälkeen kun Zyrtec jäi pois.

Minun vanhempani tulivat yllättäen viime tiistaina lauantaihin asti kyläilemään. Eivät olisi voineet tulla parempaan aikaan. Oli ihanaa, että täällä oli Adalle muitakin leikittäjiä, kun yöt oli huonoja. Sain hiukan levätä. Kiitos ukki ja isoäiti!

Perjantain vastainen yö meni ihan kiville. Ada vain itki ja valitti vatsaansa puoleen yöhön. Olin aivan hukassa, että mikä nyt on. Vihdoin mies tuli ja sanoi, että anna sille maitoa. No sepä. Annoin maitoa ja tyttö nukahti ja nukkui aika pitkään ennen kuin uudelleen heräsi. En muista moneen, mutta enivei, tytöllä oli nälkä! Minulle ei tullut edes mieleen moinen, ajattelin vain, että joku allergiajuttu taas. Onneksi minulla on maalaisjärjen omaava mies ;) Äitini oli jo raahannut patjansa eteiseen asti, että nukkuu loppuyön Adan huoneessa, jotta minä saan nukuttua. Mutta kun Ada ei suostunut kenenkään muun syliin kuin minun, vaan huusi kahta kauheemmin isoäidin tai isänsä lähellä niin ei olisi maksanut vaivaa isoäidin olla Adan luona loppuyötä. Onneksi asia raukesi maidolla! Kyllä meitä äidin kanssa aika paljon nauratti seuraavana päivänä patjan raahausoperaatio :)

Perjantaina käväisimme perhekerhossa. Ulkona ei juuri oltu oltu, kun minun flunssani ei kertakaikkiaan meinannut ottaa parantuakseen ja Adakin yski ja yskii edelleen. Olin luvannut Tainalle emännöidä Tupperwarekutsuja ja sainkin ihan hyvin kutsuttua äitejä perhekerhosta sinne.

Tänään vihdoin pitkästä aikaa pääsimme Adan kanssa pihalle lumileikkeihin. Kolasin tuota takapihaa, jota ei siis ole kertaakaan kolattu ja sain aika äkäseen kasattua pienen pulkkamäen verran lunta kolalla. Huomenna mennään taas ja saan ehkä tehtyä mäestä hiukan korkeamman. Lumilapio olis vaan ihan näppärä vehje lumihommiin.

Ukista taisi viime viikon aikana tulla yksi Adan parhaimmista kavereista :)

Sitten Ada katsoi ukkia silmiin ja taputti lattiaa. Niin oli ukinkin kangettava itsensä lattialle istumaan. Tosin eipä se kovin kankeaa ole tuolta superukilta, joka kahden päivän aikana kävi hiihtämässä 60km ;)

Sieltä taskusta se kännykkä löytyi ja näin sillä soitetaan, käsi korvalla.

Nähdään taas pian ukki! Ja isoäiti :)

Ada ei ole vielä herännyt ja on nukkunut jo yli tunnin *kop kop*