Paljon lankoja. Iskä kävi vanhimman veljeni kanssa autonostoreissulla täällä päin ja tulivat meille syömään. Äiti oli löytänyt varastoistaan valtavan määrän lankoja, monta pussillista, ja lähetti ne iskän kyydillä minulle! Oioioioi. Aloitin heti virkkaamaan uutta pipoa Adalle ruosteenpunaisesta villalangasta, kukkasomisteen virkkaan ihanan myrkynvihreästä langasta. Oioioi. Minulla on maailman ihanin äiti \o/

Eikä siinä kaikki. Äiti oli laittanut Adalle uuden kevättakin, paidan, mekon, farkut ja nilkkapituiset sukkikset ja minulle pieniä kattiloita, joita itselläni on tähän mennessä ollut vain yksi, C-vitamiiniporetabletteja, huulirasvan ja grillivartaiden säilytysboksin. Joulu keskellä kevättä :) Kiitos äiti!

Eilisilta oli ikävä. Minulla ei vain hermot kestäneet Adan pelleilyä nukkumaan mennessä ja korotin ääntäni kovastikkin. Ada nukahti ärjäisyyni. Ja sitten tuli itku, minulta siis. Hirvittävän paha olla, kun tietää, että lapseni nukahtaa pelokkaaseen nyyhkytykseensä. Tänään päiväunille meno meni melkein samalla kaavalla, kuitenkin hiukan iisimmin ja Ada nukahti lopulta itsekseen minun tehdessä keittiössä ruokaa.

Perhekerhossakin käytiin. Ada söi hyvin vähän siellä lounastaan, kun se kavereiden kanssa leikkiminen on paaaaljon kivempaa. No tietty on. Tyttö sai leikkiä, mutta kotiin oli kuitenkin jossain vaiheessa lähdettävä päiväunille. Eihän hän olisi halunnut, mutta kun kerroin, että ukki tulee, niin jo oli tytössä vauhtia. Ja kun ukki sitten Mika-enon kanssa tuli niin ai ai. Ukin tyttö. Monen monta lankakerää Ada kantoi ukin syliin, oli vieressä ukin syödessä ja kovasti otti myös osaa autokeskusteluun - omalla kielellään siis, mutta äänekkäästi. Oli ihana nähdä isi-ukki, toivottavasti kotimatka meni hyvin.

Iltapalalla Ada söi ihan hyvän annoksen puuroa ja kaksi purkkia mangososetta, eli nälkä taisi olla. Iltamaidon jälkeen potalle, jonne saimmekin pissin. Kävimme iltapesulla nakupelleinä (siis Ada kävi, en minä:) ja laitoin tytskän uudelleen potalle. Silmät punasina hän äkisti sinne kakan! Vaude! Päivän mittaan oli vaippoja kulunut pienten pupunpapanoiden takia ja nyt hän sai tehtyä pottaan oikein ison tytön kakan. Tosi kiva, ei ole sitten yöllä masussa kiusaamassa moinen. Ja pyllynpesun jälkeen pottaan tuli vielä toinen pissa. Voi iloa voi onnea. Yöunille nukuttamisen suhteen olin tehnyt päätöksen olla kärsivällinen, tuli mitä tuli. Ada on minun lapseni, kallisarvoinen lahja. Jos hän ei nykyään nukahda helpolla, niin sitten ei nukahda. Se minun on hyväksyttävä. Niinpä, kun oli iltarukousten aika, tapahtui se valot päällä ja Ada sai seistä sängyssä, hyppiä ja pomppia. Hyvin väliajoin hän tuli halaamaan ja pusuttamaan minua. Lopulta tuli hetki, että hän itse kävi makaamaan, laittoi pään tyynylle.Peittelin ja hän pyysi, että sammutan valot (siis osoitti valoa ja önisi). Hetken makoili, mutta sitten oli vielä päästävä istumaan ja halaamaan äitiä ja antamaan pusukin. Lopulta typy suostui makoilemaan ja noin vartin laulamisen jälkeen nukahtikin. Rakas pienokaiseni.

Adalla on ollut nyt sunnuntaista asti kokeilussa kananliha ja se tuntuu sopivan! Kiitos Herralle. Hirvenlihaa kun ei helposti saa ja possu on melko raskasta niin nyt on kana, jonka liha on mukavan pehmeää pienen masulle. Uutena ruoka-aineena on nyt myös sipuli, joka kokeiltiin ennen kanaa. Jospa tää taas tästä. Vehnää ei edelleenkään anneta ja Aerius jätettiin pois jostain syystä? No kutinaa ei kauheesti ole ja ne unet kai jotenkin muuttui sitten kuitenkin huonommiksi Aeriuksen myötä, joten katsotaan nyt ilman. Ja en todella halua antaa lapselleni mitään lääkettä, jos ilmankin pärjää.

Sellasta vielä, että Ada on taas räkäinen. Mainitsinkin sen tuossa aiemmassa postauksessa. Kuumetta ei ole, onneksi. Tiistai-iltana, kun sain Adan nukahtamaan kesti viisi minuuttia, kun heräsi yskimään limaa ja lopulta oksensi kaiken iltamaidon ja ehkä osan puurostakin jälleen kerran juuri vaihdetuille puhtaille lakanoille. Tuo alkaa olla jo koomista. Mies ehdottikin, että ei vaihdeta niitä, niin ei oksennakkaan ;) No se yö sitten valvottiin. Seuraavana päivänä oli Adan munuaisten ultra, joka oli ok ja illalla minun emännöimät Tupperwarekutsut. Hienosti meni kaikki, vaikka Ada oli vajaan puolen tunnin autossa nukuttujen päikkäreiden jälkeen melkoinen känkkäränkkä. Eikä edes syönyt rusinoita. Lopuksi pari kuvaa pikku apulaisesta. Anteeksi vielä Taina yli-innokkaan apurin häiriöistä.

Hyvää yötä!