Vihdoinkin! Kyllä se olikin räkäisyyttä, yskää, oksennuksia ja valvomista. Edelleen heräilee, eilenkin tosi monesti puoli kahteen mennessä, sitten nukkui aamuun. Tänään ostettiin taas Zyrteciä, josko auttaisi. Eilen ainakin kutisi jonkin verran, iho kuitenkin hyvä. (Nyt tämä vaikuttaa aivan epikriisiltä) Ada on saanut nyt kauraa viime sunnuntaista asti. Toivottavasti se ei oireile. Ihottumaa ei ole ja suoli toimii normaalisti, joten en jaksa uskoa, että kaura allergioisi.

Viime lauantaina tulivat Adan kummit hoitamaan tyttöä, jotta me mieheni kanssa pääsimme kuuntelemaan seurikselle Matka halki raamatun -luentosarjaa. Oli kyllä hyvät luennot! Luennoilla käytiin siis raamatun kirjat pintapuolisesti läpi. Luennoitsijat olivat erittäin asiansa osaavia ja ilahduttavaa oli, että luennon aikana molemmat puhujat toivat evankeliumin kirkkaasti esille. Sain päivän aikana paljon ahaa-elämyksiä ja innostusta lukea myös vanhaa testamenttia (joka on nykyään jäänyt minulta täysin huomiotta). Jari ja Tuuli jäivät vielä iltaa istumaan meille ja juteltavaa meillä riittikin, oli erittäin mukava päivä!

Sunnuntaina kävimme messussa, jossa toinen luennoitsija saarnasi. Adakin viihtyi suhteellisen hyvin saadessaan touhuta kirkon lattialla (meidän penkkirivissämme kuitenkin). Paljon leluja ja kirjoja sekä äidin iso laukku, jonka sisältö tyhjennettiin penkille täysin. Siinä vaiheessa, kun tyttö penkoi laukusta pikkuhousunsuojiani, puutuin peliin. Olisihan sellaisen voinut tietysti liimata vaikka virsikirjan väliin ;) Kirkon parkkipaikalla, kun emme olleet vielä liikahtaneetkaan (siis auto ei ollut), peruutti meidän autoa päin eräs nainen. Siinä asiaa setvittäessä aikaa kului niin, ettei Adan lounaan ja päikkäreiden venymisen takia päästy enää sen päivän luennoille. Hieman harmitti, olisin hyvin mielelläni kuullut juttua ilmestykirjasta.

Sunnuntai-illalla saapui äitini siskonsa kyydissä Espoosta meille viikoksi! Olivat olleet nuorimman siskonsa synttäreillä, kaikki viisi siskosta. Heillä on aina kerran, pari vuodessa siskosten tapaaminen ja nyt se oli nurimman siskon synttäreiden yhteydessä. Ja heillä kaikilla oli niiiiin muuuukaaaavaaaa... juttujen perusteella. Äidin sisko jatkoi tästä vielä pohjanmaalle. Toivottavasti matka meni hyvin, olivat tytöt kuulemma valvoneet parhaimmillaan aamukuuteen, ihan kuin pahimmatkin teinit!

Tämä viikko onkin sitten mennyt leivoskellessa pipareita, shoppailureissuilla ja ihan vaan möllöttäessä. Minulla oli kovat aikomukset tehdä kaikkea mahdollista, kun äiti on täällä Adan kanssa, mutta arvatkaa vaan, eipä tässä juuri mitään ole saanut aikaiseksi. Se on jotenkin niin, että kun joutuu skarppaamaan lapsen kanssa yksin päivät, sitä pitää kiinni rutiineista ja huolehtii, että kaikki sujuu. Sitten, kun tuleekin joku muu jakamaan vastuuta niin iskee kauhea väsymys, sekä fyysinen että henkinen. Ei vain osaa tehdä mitään.

Tein minä sentäs tälle (synttäri-)päivälle(ni) kakun. Kaivoin pakastimesta kakkupohjan reunoja, joita olin jonain harvinaisena viisaana hetkenä pakastanut ja käytin ne kakkuun. Mukana oli myös rääppeitä kananmunattomasta kakkupohjasta. Perusteellinen selvitys tulee täytekakut-osioon kuvan kanssa toivottavasti huomenna.

Pääsimme vihdoin tänään taas perhekerhoon. Pari kertaa oli jäänyt välistä Adan sairastelun takia. Isoäiti oli toki mukana kerhoilemassa. Kutsuin Tainan sieltä meille kakkukahville ja kävi niin mukavasti, että aika pian meille tultuaan nuorimmaisensa kanssa tuli vielä miehensäkin tänne! Ja taas voisin  laulaa kuinka mukavaa meillä oli. Uskovat ystävät ovat aarre. Söimme kakkukahvit ja tarjosin uusimpia pipareitakin (joista ei vielä ole kuvaa täällä, tulossa kyllä). Ja sain sen luokan kehuja, että posket punoittavat vieläkin :-)

Vieraiden lähdettyä lähdimme me heti kohta perään. Veimme äidin veljelleni ja kävimme itse kaupoissa. Äiti tulee jossain vaiheessa iltaa veljen kyydillä takaisin. Nyt rentoilua ja ihan kohta nukkumaan. Väsyttää.

Hyvää itsenäisyyspäivää sinulle!