Eilen illalla mies sai Adan hienosti nukahtamaan puoli ysin maissa. Ennen kahtatoista tyttö heräsi kuitenkin noin viisi kertaa. Kyllästyneenä nousemaan omasta sängystä juuri, kun uni olisi tullut, otin vieraspatjamme ja tein itselleni pedin Adan sängyn viereen. Typy seurasi ihmeissään äidin ähellystä keskellä yötä. Annoin Adalle samalla Almironia, vettä ei huolinut. Ja reilu nesteytys olisi suotavaa pissatulehduksen aikana. Korvikkeen juotuaan laittoi Ada pään tyynyyn ja äiti seurasi esimerkkiä. Pidin Adaa kädestä kiinni ja kerroin, että nyt nukutaan. Joka kerta, kun olisin nukahtanut äännähti Ada ikäänkuin sanoakseen, että hetkinen, eipäs nukuta, kun ei hänkään nuku. Tyttö ei siis ollut mitenkään kivuliaan kuuloinen, kaipasi ilmeisesti vain seuraa, kun ei nukuttanut. Kovasti kyllä yritti nukkua, mutta ei vain saanut unta. Oli kertakaikkisen virkeä.

Ada ei ole nyt muutamaan iltaan saanut Zyrteciä, koska se loppui. Säilytin pulloa varmuuden vuoksi, koska pohjalla oli pari tippaa. Nyt päätin, että annan sen jämän, josko se auttaisi unen saamisessa. Tyttö myös jonkin verran raapi niskaansa. Sain juuri ja juuri tiristettyä pullosta säädetyt viisi tippaa ja annoin ne Adalle. Sen jälkeen sanoin tiukasti, että nyt nukutaan ja otin yövalon pois päältä. Ei mennyt kuin muutama hetki, kun tyttö oksensi rajusti ja säikähti tietysti. Räppäsin valot päälle ja nostin yltäpäältä oksennuksessa olevan typyn syliini. Zyrtec oli liian raju pelkiltään :(

Riisuin Adan unipuvun ja vein pesulle. Siinä vaiheessa hänellä oli jo hauskaa. Sillä aikaa, kun vaihdoin pinnasängystä juuri laitetut puhtaat, nyt oksennuksessa olevat, petivaatteet uusiin, hyppi Ada patjallani ja hihkui riemusta. Voi onnea :) Puoli kolmen aikaan tein Adalle uuden maidon ja tytskä joikin sen ihan kivasti. Sitten taas molempien päät tyynyyn ja käsistä kiinni. Siinä katselimme toisiamme ja annoimme rakkautemme virrata käsiemme kautta toisiimme. Toisella kädellä silitin Adan poskea ja kuiskin helliä sanoja. Korvaamaton hetki. Pian typy irrotti kätensä, käänsi kylkeä ja nukahti. Samoin minä. Seuraavaksi havahduin vartin yli kahdeksan. Ada posotti edelleen unessa. Nousin aamukahville ja koneelle. Ada heräsi hiukan yli yhdeksän.

Aamulla ei Adalla ollut kuumetta, eikä koko päivänä. Hurraa! En hakenut perhekerhosta kuvia Adan päikkäreiden aikaan. Olin itsekin hiukan väsynyt ja edelleen yskin ja niistän. Eilen olisi ollut minun vapaailtani, mutta terveyskeskuskäynnin ja muun säädön takia mieheni päätti, että se on tänään. Rakas, huomaavainen mieheni :) Mies puki Adalla reilusti vaatetta ja kävi vaunuttelemassa lähikaupassa. Minä valmistelin joululahjoja ja kokeilin pitkään mielessäni itänyttä juttua. Minulla on ollut jo pitkän aikaa purkissa kovia, kirkkaita paperipäällysteisiä karkkeja. Ne tuli jonkin sekundapussin mukana aikoinaan. Mutta ovat niin sitkeitä paskiaisia, ettei niitä viitsi syödä. Kippasin karkit kattilaan ja sulatin ne mössöksi. Tarkoitukseni oli tehdä kivoja koristespritsauksia sillä. Jep, no en sitten tehnyt. Kovasti yritin sitä massaa kierittää teroituspuukon ympärille, mutta puukko oli liian liukas ja massa jäähtyi niin nopeaan, etten ehtinyt kiertää sitä spiraalille. Ihan muutama spiraali onnistui. Lopuksi vaan valutin massa nauhana ja klöntteinä leivinpapereiden päälle verkoksi. Lohkon siitä sitten koristeeksi vaikka jäätelöannoksiin joskus. Mutta tulipahan kokeiltua. Jos omistaisin pieniä silikonimuotteja, olisi massasta saanut vaikka kivoja tikkareita, jonkun toisen kiusaksi ;)

Viikonloppu alkaa, ihanaa! Kunpa Adakin nyt ihan todella tervehtyisi niin päästäisiin telmimään lumessa.

Rentouttavaa viikonloppua sinulle :)