Nyt niitä kuulumisia. Edellisessä postauksessa mainitsinkin, että Ada oli kuumeessa. Tänään on ollut kuumeeton päivä, että josko olisi noin helposti mennyt ohi. Adan yläikenistä löytyi nyt uusi poskihammas ja toiselle puolelle on aivan juuri puhkeamassa samanmoinen. Olisiko sitten nuo aiheuttaneet kuumeen. Mene ja tiedä. Pikkasen typy aivasteli ja ihan pikkasen nenä vuoti, joten ei voida flunssasta puhua. Katsotaan miten nyt ilta ja yö etenee.

Adalla oli siis perjantain vastaisena yönä kuumetta lähes 39 astetta. Kuume laski supolla ja aamulla tyttö oli ihan normaalilämmöissä. En tiedä toiminko typerästi, mutta lähdimme perhekerhoon, koska siellä oli juuri sinä päivänä valokuvaus. Ada jaksoi leikkiä kaksi tuntia ennen kuin oli meidän vuoromme mennä kuvattavaksi. Oli siis hurjan paljon äitejä lapsineen paikalla. Kuvaus kesti vain hetken, on nähkääs niin kuvauksellinen ja hyvä malli tuo Ada, ettei tarvittu kuin muutama räpsäys, niin kuvat oli siinä ;) Kotiin lähdettiin heti kuvauksen jälkeen. Kotona syötiin lounas ja typy päikkäreille. Illalla kuumetta oli pikkuisen yli 38. Suppo peppuun ja unille. Ada nukahtaa nykyään tosi hienosti ilman pulloa. Mutta herää _aina_ tunnin päästä nukahtamisestaan---- Sori tauko, oli kulunut tunti Adan nukahtamisesta, piti käydä rauhoittelemassa uudelleen unimaailmaan. Argh. Mikään muu tuossa heräämisessä ei rasita kuin se, että en tiedä mistä se johtuu. Aikaisemmin luulimme sen johtuvan siitä, kun Ada nukahtaa maitopulloon ja ei röyhtäise sen jälkeen, mutta siitä se ei johdu.

Keskiviikkona mies toi töiden jälkeen Adalle uuden sängyn. Sellaisen päästä vedettävän, tiedättehän. Osti sen työkaveriltaan. Sänky kaipaa hiomista ja uutta maalipintaa ennen kuin alamme opettaa Adaa nukkumaan siinä. Eli aikaa uuden sängyn käyttöön ottoon saattaa kulua hivenen. Voitte olla varmoja, että tulen postaamaan sängystä ennen ja jälkeen kuvat. Sänky on siis tällä hetkellä vain lakattua mäntyä. Puulaji ei vaihdu, mutta väri kyllä. Samoin kaikki kaksikymmentä tarraa lähtee aika vauhdikkaasti sulostuttamaan kaatopaikkaa (ei kun jätteenkäsittelylaitosta) jossain päin Suomea. Onko olemassa lasta, jonka sänkyyn ei olisi jossain lapsuuden vaiheessa liimattu tarroja?

Olen siivoillut asuntoamme keskiviikosta lähtien. Ihan vielä ei ole valmista. Kyse on siis tavan viikkosiivouksesta. Tänään pisti imurin kaappiin, kun en vain saanut aikaiseksi jatkaa siivoilua. Ennen imurin poislaittamista ehti Ada itekseen tutkimaan kyseistä vehjettä. Minä touhusin keittiössä ja mies oli kaupassa, imuri ja tyttö eteisessä. Kesken touhuilujeni imuri käynnistyi jonka jälkeen aivan hirvittävä tytön kirkaisu. Tiedättekö, sellainen kirkaisu, jonka vain nainen voi päästää vaikka nähdessään hämähäkin kädellään. Voi sentäs, Ada hieman säikähti imurin ääntä, siis vain siksi, kun sai sen itse aikaiseksi. Ei äänessä ole mitään pelottavaa silloin, kun äiti imuroi. Hymyilyttää vieläkin, oli se sen verran asennekirkaisu. Tietysti menin heti sammuttamaan imurin ja otin tytön syliin ja lohdutin. Hän oli suu muikeana ja ihmetteli ja minä kovasti kehuin kuinka taitava hän oli, kun oli itse saanut imurin päälle. Ja sitten taputettiin yhdessä.

Muistattekohan tuolin, jonka ostin kierrätyksestä kahdeksalla eurolla. Mies ei oikein pitänyt tuolin violetista väristä, joten minä päällystin sen tänään sellaisella kankaalla, jonka olin ostanut kirpparilta ehkä parisen vuotta sitten. Miehellä on sellanen nitoja, jolla pystyy silleen ampumaan ne niitit, ni sillä lätkin menemään. Nyt se tuoli on sellai harmaanruskea, ehkä. Ihan kiva, parempi kuin ennen, ehdottomasti.

Lopuksi vielä tunnustus, taas! Kiitos Mama!

Minun tulisi antaa tämä tunnustus viidelle henkilölle, jotka inspiroivat minua. Niin teen, tosin yhdelläkään heistä ei tietojeni mukaan ole omaa blogia.

Sami, veljeni, esikuvani ja yksi parhaista ystävistäni.

Ada, tyttäreni.

Jari, mieheni, tukipilarini, ilma, jota hengitän (ja jolla on oma blogi, jota ei ole aivan äsken päivitetty).

Katriina, ystäväni. Kaunis, urheilullinen, äärettömän fiksu, jalat maassa pitävä. Kovia vastoinkäymisiä kokenut ja kaikki ne voittanut. Jaksaa, jaksaa ja jaksaa. Sairaan(hyvä)hoitaja. Ihailen sinua äärettömästi.

Kati, serkkuni, siskoni, sielunkumppanini. Et tule koskaan ymmärtämään, kuinka tärkeä minulle olet. Rakastan sinua.