Ada tyhjentää kanssani nykyään tiskikonetta. Tähän mennessä hän on ojentanut ruokailuvälinetelineestä minulle haarukoita, lusikoita ynnä muita yksitellen ja minä laitan niitä sitä mukaa laatikkoon. Tänään hän tempaisi ensimmäiseksi Teeman ison, syvän lautasen ja ojensi minulle. Nielaisin aika kuuluvasti siinä vaiheessa. Mitään ei kuitenkaan mennyt rikki.

Ada on myös selvästi alkanut kiinnittää huomiotaan omaan ulkonäköönsä ja on siihen varsin tyytyväinen. Varsinkin puettuani hänet ulkovaatteisiin, hän nojaa peilin edessä olevaan lipastoon kyynärpäillään, lepuuttaa leukaa kämmenissään ja hymyilee peilikuvalleen. Ilmeisesti myös vanhempien ulkonäkö kiinnostaa (tai vaatteet), koska tänään pihahommissa ollessamme, Ada katseli isänsä tuulipuvun housuja hitaasti ylhäältä alas. Ilmeisesti asu oli ulkohommiin sopiva, koska käskyä vaatteidenvaihtoon ei tullut ;)

Haravoin etupihan ja pistin poistoon jo elämänsä ehtooseen päätyneitä kukkia. Ada touhusi mukana. Kun sain haravoitua lehdet isoksi kasaksi, otti Ada minulta haravan ja käveli lehtikasan läpi. Sen jälkeen kasa oli hieman isommalla alueella ja huomattavasti matalampi. Lehtihommien jälkeen Ada täytti isänsä kanssa auton pissapojan viime talvelta jääneellä nesteellä. Sen jälkeen Adan aika kuluikin tyhjää kanisteria kanniskellen, kunnes oma-aloitteisesti lähti viemään sitä roskiksen suuntaan. Saatiin piha kyllä tosi kivaksi. Suunnittelin sinne jo tuikkulyhtyjen paikat ja oveen pitäisi väkertää jonkinnäköinen kranssi/koriste, ehkä nimellämme. Niin ja sitten kun saisi vielä muutaman kanervan sulostuttamaan syksyämme, olisikin piha valmis - ehkä.

Kuten aiemmin olen kertonut, Adaa ei nukuteta enää pullolla yöunille. Helpompaa se kyllä olisi, kuin melkein tunnin nukuttaminen hampaidenpesun jälkeen, aaargh! Huomenna tyttö saa alkaa opettelemaan nukahtamista itsekseen. Tänäänkin hän vain pyöri ja pelleili ja lauleli sängyssään niin kauan kuin meistä jompi kumpi oli vieressä. Itku TAI koko sängyn sekaisin laitto seurasi siitä, jos kehtasimme hänet yksin jättää.

Aamulla Adan sängyssä oli verta. Säikähdin vähän, mutta päällisin puolin ei tytössä ollut mitään verijälkiä. Soitin miehelleni, joka kehoitti katsomaan suuhun. Mitäs sieltä löytyikään! Jo ajat sitten puhjennut poskihammas ja toisella puolella juuri puhjennut poskihammas. Siitä siis verijäljet, olettaisin ainakin. Molemmat ovat siis alaikenissä. Ada on kyllä ollut viime aikoina aika levoton öisin ja olen arvellut sen johtuvan ruusukaalista, mutta kenties oireilu johtuikin hampaista. Niin, Adalle sopii siis nykyään myös ruusukaali. Pitäisi varmaan tehdä jo lista, mitkä kaikki tytölle käy. Eihän noita kohta enää muista ;)

Tänään oli perhekerhoilua ja kaupassa käyntiä, pihahommia ja saunomista. Kiva päivä. Kakkupohjankin tein sunnuntain kaivurikakkuun. Silloin siis luvassa kakkupäivitystä. Ellei jo ennen ;)