On Ada äitiinsä tullut. Itse olin pienenä varsinainen touhutäti. Kuulemma. En muista minkä ikäinen olin (äiti on kyllä kertonut), mutta olin kantanut pikkuserkkuni(?) yläkerrasta alakertaan jyrkät ja pitkät rappuset. Huuh.

Eilen siivoilin kotona ja Ada touhusi ihan koko ajan myös jotain. Samassa huoneessa toki, missä itse juuri silloin olin. Adan huonetta imuroidessani hän tyhjensi seinävaatteen taskusta kaikki puupalapelin palaset lattialle ja pehmolelukorista aina sopivin väliajoin tempaisi palojen joukkoon jonkun nallen tai nuken. Yritin niitä siinä imuroimisen ohella viskellä takaisin, mutta lopulta päädyin vain imurin suuttimella työntämään niitä pois tieltä. Keittiötä raivatessani Ada roudasi sinne niitä palapelin paloja ja lopulta alkoi tyhjentää sitä yhtä ainoaa kaappia, johon saa mennä. Yksitellen hän vei jokaikisen kulhon, kattilankannen ja muovitabletin eteisen lattialle. Hienosti hän myös aina uuden astian vietyään ja sen paikoilleen asettaneena tarkasti asetelman visuaalisuuden. Jos se ei miellyttänyt silmää, hän vaihtoi jonkin astian paikkaa, laittoi tabletin kulhon päälle jne.

Sänkyä pedatessa Ada nappaa sängyn toisella puolella peitosta kiinni ja asettelee sitä vuoteelle. Yleensä myös jo ennen kuin olen saanut päiväpeittoa laitettua, hän nostaa koristetyynyt sängylle. Kun heittelen niitä takaisin lattialle, on ne supernopeasti uudelleen sängyllä. Olohuonetta siivotessa Ada ottaa sohvatyynyt ja etsii niille sopivaa paikkaa lattialla. Noita valtavia lattiatyynyjäkin hän yrittää ottaa syliin, siinä muutaman kerran onnistuneenakin, ja asettelee uudelleen. Voin vain kuvitella kuinka iso apu hän minulle on, kun tuosta muutaman vuoden kasvaa ;)

Sisustuksen ja siivoilun ohella Adassa on näkyvissä pientä stailaajan vikaa. Vielä kertaakaan onnistumatta hän yrittää laittaa sukkia jalkaan. Kengät hän yleensä laittaa käsiin ja keikistelee pitkin kämppää hymyssä suin. Kerran hän puki t-paitani päälleen. Kaula-aukkona hiha. Kaikkein mieluisimpia vaatteita ovat kuitenkin kaikki, joissa on narua. Topit, rintsikat, kankainen kauppakassi... Välillä tyttö onkin pahemmanlaatuisessa solmussa moisten asusteiden kanssa. Tällä hetkellä suosikkiasukokonaisuus tytöllä taitaa olla iskän sandaalit, äidin rintsikat ja ruokalappu.

Ruokalapusta kätevästi ruoka-asioihin. Ada ei edelleenkään ole saanut vehnästä reaktiota. Voi hurja =) Syöminen ei edelleenkään kiinnosta, mutta hiukan paremmin sitä kuitenkin saa taas menemään. Johtuneeko sitten siitä, että itsellä on taas hiukan enempi kärsivällisyyttä. Mutta siis. Mielenkiintoa Adalla ei ruokaa kohtaan ole. Se on vain välttämätön paha, jota viisi kertaa päivässä yritetään tunkea hänen suuhunsa.

Käytiin perhekerhossa ja nyt Ada on unilla. Minulla olisi rauhallinen hetki piirrellä kaivinkoneen kuvaa. Tai sitten meen peiton alle minäkin ;)