Ada ei ole vehnälle allerginen. Jihuuuuuuuu! Lettuja, makaroonia, kastiketta, muumikeksejä, ranskanleipää. Voi onnea :) Nyt Adalla on kokeilussa mango, eikä ainakaan vielä ole tullut minkäänlaista reaktiota.

Viikko sitten lauantaina Adan kummit tulivat meille. Saunoimme, söimme pitsaa ja viihdyimme. Ada nautti jälleen täysin sydämin kummien seurasta. Kummitäti laittoi Adan yöunille, mutta noin tunnin päästä typy heräsi kovasti itkemään. sain hänet rauhoittumaan ja nukahtamaan uudelleen, mutta pian heräsi taas. Tein 150ml almironia ja Ada joi sen hirmu vauhtia, sitten nukahti ja nukkui aamuun. Adan nukahdettua minä ja mieheni lähdimme ulos. Kävimme katsastamassa paikallisen baarin. Ei aivan ollut meidän paikkamme, mutta istuimme siellä lonkeroa juoden ja iltalehtiä lukien reilun tunnin. Kun kerrankin pääsimme kaksin ulos, niin olihan siitä nautittava ;) Mistäkö juttelimme? No Adasta tietenkin. Teki kyllä hyvää minulle luottaa (vaikkakin nukkuva) lapsi muiden ihmisten hoitoon ja lähteä tuulettumaan. Viime kerrasta olikin kulunut pari vuotta. Kotiin tultuamme jutustelimme Jarin ja Tuulin kanssa vielä jonkin aikaa, ennen kuin mieheni tilasi heille taksin. Ilta oli tosi kiva. Oli kiva pitkästä aikaa meikata ja laittautua :)

Sunnuntaina käytiin metsäretkellä etsimässä minulle aineksia ovikranssiin. Saaliiksi sain yhden kauniinvärisen vaahteranlehden. Sillä reissulla Ada meinasi tukehtua käpyyn. Tai sellaseen silmuun vai mikä se nyt on. Sai kuitenkin oksennettua sen kaaressa ulos nielustaan. Tilanne oli kyllä kauhea. Mies otti iisisti ja piti Adaa sylissä ja tunsi, että yökkäilee. Minä kiljuin vieressä, että roikota sitä jaloista ja lyö selkään, se tukehtuu! Mies sanoi, ettei ole mitään hätää. Ja minä itkin, että onhan, se tukehtuu! No ei kuitenkaan tukehtunut. Jatkoimme kuitenkin eri reittejä kotiin. Minä Adan kanssa kaupan kautta hieman järkyttyneenä ja mies palasi samaa reittiä kuin tullessa, kiroten vauhkoa vaimoa.

Maanantaina ei tainnut tapahtua mitään kummempaa. Tiistaina olin töissä ja keskiviikkona oli vehnäaltistuksen kontrolli. Busseilimme taas Tampereelle. Tällä kertaa ei bussinamme toiminut matalalattiaversio vaan vaunut piti tunkea tavaratilaan. Onneksi tavaratila on sen verran korkea, että vaunuja ei tarvinnut lytätä kasaan. On nimittäin hieman vaikea pitää lasta sylissä ja yrittää saada rattaat kasaan samaan aikaan. Koskarin edessä kun ei olisi tullut kuuloonkaan se, että olisin laskenut Adan maahan siksi aikaa, kun veivaan vaunuja. Tyttö olisi ollut salamana jonkin auton alla. Sellanen talutushihna lapselle olisi kova juttu ;)

Ada nautti kovasti istuessaa bussissa ihan niin kuin isot tytöt. Ilman turvaistuimia tai edes turvavyötä (huh). Katseli ikkunasta ja huudahteli. Koskikeskuksessa olimme suht hyvissä ajoin, vaikka bussimme kiersikin joka ikisen pikkupusikon matkan varrella. Kontrollissa lääkäri totesi, että tämä on läpimurto, nyt Ada sinulla alkaa kissanpäivät :) En voi kylliksi kertoa kuinka ihana meidän (siis Adan) lääkärimme on <3 Klinikalta päästyämme soitin Tuuli-kummille, että menemme tytön kanssa Mäkkäriin syömään. Sinnehän kummitäti sitten pyrähtikin seuraksemme. Ada söi herkullisen Macbataattimannapuurolounaan ja MacAlmironia pullollisen päälle. Sen tosin Linkosuon kahvilassa, mäkkäri alkoi ahdistamaan liikaa.

Kahvit ja Almironit hörpättyämme lähdimme shoppailemaan! Ihastelin Lindexin lastenvaatteita, mutta lopulta ostin vain yhden vaatteen. Itselleni mekkopituisen villapaidan, alennuksella. Karistimme koskarin miinusviirukset kintereiltämme ja suuntasimme antiikkiliikkeeseen. Tuuli sen sisäpuolelle ja minä Adan kanssa ulkopuolelle. Toiveena oli, josko saisin tytön vihdoin nukahtamaan. Hetken edestakaisin vaunuteltuamme typy nukahti. Kello oli 13.45. Sitkeä sissi tuo lapseni. Aamulla oli kuitenkin herännyt jo seiskan jälkeen. Pyörimme vielä jonkin aikaa kaupungilla ja suuntasimme lopuksi Anttilan Heseen. Siellä minäkin söin päivän ekan ruoan ja Ada mielettömien 40 minuutin unien jälkeen pari muumikeksiä ja Almironia. Sitten olikin aika erota Tuuli-kummista ja suunnata kulku kohti Särkänniemen huoltsikkaa, josta mieheni töistä tullessaan meidät noukki mukaansa.

Kotona ehdin olemaan reilun tunnin, kunnes lähdin töihin. Kotiin yhdentoista jälkeen illalla ja unta palloon. Torstaina jälleen töitä ja töissä ekstrahommia, kiirettä siis piti. Kodinkin siivosin ja vaihdoin petivaatteet. Tänään kävimme perhekerhossa laulamassa ja tanssahtelemassa ja ystäviä moikkaamassa (moi Taina!). Pkku-A:n päikkäreiden aikaan aloittelin taas yhtä kakunkoristehämähäkkiä. Mieheni tultua kotiin, syötyämme ja hetken hengailtuamme usutin miekkosen päikkäreille ja karkasin Adan kanssa kävelylle. Tunnin verran nautimme syksyisestä raikkaudesta ja väriloistosta (ja kaupan ruuhkasta) kunnes palasimme kotiin iltapuurolle. Mies hoiti Adan iltatoimet ja laittoi unille. Minä kiipesin sillä välin saunan lauteille nauttimaan pehmeistä löylyistä. Nyt rentoa illanviettoa (koneella) ja kohta kaiketi nukkumaan. Huomenna taas töihin.