Noniin, nyt on sitten hetkeksi vapaata työsiivoilemisesta. Seuraavan kerran töihin keskiviikkona, jos ei tule sairastapauksia ja joudun tuuraamaan. Minä ihan todella nautin tuosta työstä. Siinä saa pään nollattua, työkaverit ovat suloisia alle parikymppisiä tyttöjä, työn jäljen näkee heti, siinä saa myös tehdä asiakaspalvelua, tänään jopa englannin kielellä (eräs mieshenkilö kysyi minulta juuri ennen sulkemisaikaa, kun moppailin lattiaa, että mistä mahtaa löytyä sinappia. Opastin oikealle hyllylle, ja näytin sen kaikkein tulisimman, jota hän halusi). Olisi yksi miesasiakas halunnut minut kotiinsakin siivoamaan. Kun kerroin, että olen kallis palkattava, totesi hän, että on köyhä mies, mutta luonnossa voisi maksaa. Hyh ja pyh. "Kuule, ei onnistu", totesin. Kaikennäköistä.

Ainiin, ihan paras oli, kun olin siivoamassa sitä pienempää kauppaa. Kaksi pientä tyttöä olivat ilmeisesti äitinsä(?) kanssa ostoksilla, kun toinen tytöistä minut nähtyään totesi; "Kato siivooja!" *tyrsk* Niin, me siivoojat olemme kovin katoava luonnonvara ja niin harvinainen näky, että sopii ihmetellä, kun meitä näkee.

Olen nyt reilun viikon siivoamishistoriani aikana löytänyt kauppojen lattialta yhteensä 4,40€. Aika hyvin. Pitäkäähän ihmiset rahoistanne parempi huoli!

Tein tänään huomista varten vadelma-punaherukkamoussea. Vaikka olen makeelakossa, niin maistoin moussea ihan pikkiriikkisen, jotta sain siitä hyvää. En oikeasti kykene tarjoamaan vierailleni mitään, mitä en itse ole ensin maistanut. Vielä on hieman hakusessa, että miten moussen tarjoilen. Aikaa tarjoiluehdotuksen keksimiseen on huomiseen keskipäivään asti. Kyllä se vielä aukee, en epäile yhtään.

Ada on kasvanut yht'äkkiä ihan pikkuihmiseksi. Hän ei ole enää vauva. Siis onhan vauvatkin ihmisiä, mutta nyt Ada on ihan jo tollanen. Iso tyttö. Kattokaa nyt.

Ulos lähdössä iskän kaa. Farkut ja lenkkarit jalassa ja tuulitakki päällä. Voi minun pientä isoa.