Kökköaamun jälkeen päivä sujui jokseenkin kivasti. Ada oli kovasti syliä vailla ja syliä hän sai. Myös pusuja ja "rakastan sinua", "olet kaunis, taitava, kiltti ja ihana" -kuiskauksia korvaan pitkin päivää. Ruokailut sujuivat hyvin, mutta päiväunet hiukan kehnommin. Reilun puolen tunnin nukkumisen jälkeen Ada heräsi. Sain hänet suht koht helposti kuitenkin uudelleen uneen. Omat päiväuneni jäivätkin sitten vain valveilla levähtämiseksi, sängyssä kuitenkin. Onhan sekin toki jotain, kun saa vain pötköttää ja olla.

Pomoni lähetti minulle viestiä, että haluanko jatkaa töitä vielä syyskuun. En tarvinnut kovinkaan pitkää miettimisaikaa, kun vastasin, että ilman muuta. Näin ne asiat pikkuhiljaa järjestyy. Lokakuussa tuskin enää voin tuota siivoilua jatkaa, koska siivottava kohde siirtyy uudelle firmalle.

Nyt mulla tyhjeni pää, joten lopetan lyhyeen. Iloksenne laitan vielä itsestäni kuvan, josta huomaatte, että parantamisen varaa tässä pärstässä on. Ei ole makeelakko turha!

Nykyään käytän piilareita ;)