Aika tahmaista tämä elo välillä. Ada nukkui hienosti viime yön. Ja minä myös. Silti aamulla en millään tahtonut saada silmiä auki. Mahtaako olla niin, että kun vihdoin saa nukkua heräämättä, uni on jotenkin syvempää ja sen takia aamulla on vaikeampi nousta? Töissäkin olin viimeksi tiistaina, joten senkään takia ei pitäisi olla normaalia väsyneempi.

Pesin eilen pienempiä mattoja pesukoneessa tarkoituksena tänään siivota ja laittaa puhtaat matot lattialle. Aamulla ajatus siivoamisesta oli jokseenkin vastenmielistä. Ja minä sentäs pidän siivoamisesta. Adan aamupuuron jälkeen yritin hiukan vasemmalla kädellä järjestää paperikeräykseen meneviä lehtiä ja muita roskia valmiiksi yhteen paikkaan, jotta ne on helppo napata mukaan, kun lähdemme kauppaan (ja viedä roskakatokseen, ei kauppaan). Oikealla kädellä silittelin ja rauhoittelin tyttöä, joka kokokokokokokokoko päivän roikkui puntissani kiinni tai oli sylissäni. Lukuunottamatta sitä autuaallista puoltatoistatuntia, jonka hän nukkui päiväunia. Ada on ollut tuollainen nyt siitä asti, kun aloitin iltatyöt. Vaistoaako ja pelkääkö hän, että jätän hänet? Laskin Adan eräänkin kerran sylistäni lattialle ja aina alkoi aivan lohduton, loukkaantunut itku. Tyttö on kyllä kovin räkäinenkin, edelleen, varsinkin kun käy nukkumaan ja on hetken ollut makuullaan. Liekö sitten osasyynä sylinkaipuuseen. Siis, ettei ole aivan kunnossa. Kauppareissun jälkeen Adalle lounasta ja päikkäreille. Päikkäreiden jälkeen otin itseäni niskasta kiinni ja todella ryhdyin siivoamaan. Ada seurasi lahkeestani kiinni pitäen ja kävi heti itkemään, jos ehdin livahtaa pois näköpiiristä. Siivoaminen tietysti vei aikaa välisylitysten ja paijailujen takia. Sain kuitenkin kämpän aika hyvälle mallille ennen kuin mies tuli töistä kotiin.

Päivällisen jälkeen mies nappasi Adan kainaloon ja istutti rattaisiin. Isä ja tytär lähtivät pitkälle ulkoilulenkille. Voi mikä rauha. Siivoilin loppuun ja nautin _muutenkin_ yksin olosta. Ulkoilijat saapuivat sopivasti iltapuurolle ja kylläpä se maistuikin! Koska puuro meni niin reippaasti pikkuisen masuun, jäi vielä aikaa ennen unille menoa. Käytimme sen soittamalla isoäidille videopuhelun. Ukki (joka vanhemmistani on se teknisen puolen osaaja) oli rullaluistelemassa, joten isoäiti ei saanut omaa kuvaansa ja ääntään meille asti, mutta pääasia, että isoäiti näki Adan ;) Vein kannettavan tietokoneen ulos, jotta isoäiti sai katsella Adaa noukkimassa marjoja puskista. Mukavaa tämä nykyajan tekniikka :) Adaa kyllä marjoja enemmän kiinnosti tämä kone. Jokatapauksessa, kiva juttu moinen web-kamera.

Ada on niin pitkään kuin muistan herännyt yöunille laittamisen jälkeen viimeistään tunnin päästä itkemään. Eilen pohdimme mieheni kanssa, että mistä moinen johtuu. Päättelimme, että kun Ada juo iltamaidon sängyssä ja nukahtaa heti sen jälkeen, hänelle kertyy ilmaa vatsaan, joka sattuu. Tänään teimme ensimmäisen kerran niin, että annoimme maidon ennen iltatoimia, mikä hampaiden pesunkin kannalta on suotavaa. Ada röyhtäisikin ihan miehekkäästi ;) maidon juonnin jälkeen, jota hän ei siis tee silloin, kun saa maidon sängyssä. Iltatoimien jälkeen laitoin Adan sänkyynsä ja luin iltarukouksen. Kovin tyttö oli kummissaan, kun ei pulloa ollutkaan. Itkuhan siinä tuli. Nostin lapsen syliini, jossa hän nopeasti rauhoittuikin ja melkein nukahti. Laskin hänet takaisin omaan sänkyynsä ja silittelin ja lauloin uneen. Tunnin päästä kuului itkua. Se siitä sitten. Taas piti ottaa syliin rauhoittumaan. Vähän ajan päästä heräsi taas, tällä kertaa mies meni sylittelemään. Huokaus. Saa nähdä koska seuraavaksi kutsu kuuluu. Kyllä totisesti jo soisi lapsen oppivan nukkumaan yöt heräämättä.

Huomenna olisi taas työilta. Ihan jees, se tietää rahaa. Ensi viikolla saan tehdä viisi iltaa, jos vain jaksan. Ja tokihan minä jaksan, vaikka hampaat irvessä. Tietysti kivempi olisi, jos Ada nukkuisi yönsä suht hyvin ja näin ollen minäkin saisin levättyä. Ja jos ei nuku, niin ei sitten. Minä lepään sitten haudassa ;)

Nyt tarttis mennä iltapalalle ja suihkun kautta unille. Hyvää yötä jengi!