Reilu 1200km takana. Lähdimme maanantaina, Adan syntymäpäivänä, puolen päivän aikoihin ajelemaan kohti pohjoista, Kainuuta. Ensimmäinen pysähdyksemme oli Jyväskylässä. Ada sai hieman verrytellä jäseniään, samoin me aikuiset. Hetken levähdyksen jälkeen jatkoimme kohti Kuopiota. Kuopiossa vierailimme serkkuni perheen luona. Ada sai siellä päivällisensä, samoin minä ja mieheni saimme syödäksemme serkkuni laittamaa herkullista lihapataa. Jälkkäriksi kahvia ja jäätelöä, nam! Sydämellinen kiitoksemme Ritu ja Miika! Viihdyimme Kuopiossa reilun tovin ja kuuden jälkeen matkamme jatkui kohti Iisalmea. Illallinen Iisalmessa Adalle. Iisalmen ABC!:llä Adalle upposi puuro kuin kuuma veitsi sulaan voihin. Tyttö ei meinannut tuolilla pysyä, kun oli niin kovin paljon katseltavaa ja innoissaan paukutti pöytää. Kertaakaan ei kieltäytynyt ottamasta lusikkaa suuhun. Iisalmesta jatkoimme vielä hyvän matkaa pohjoisen suuntaan. Mieheni lapsuudenkotiin saavuimme yhdentoista aikaan illalla. Melkoinen matka.

Ada oli nukkunut jo jonkin aikaa ja mummolan pihaan pysähdyttyämme mummu tulikin ulos vastaan. Mies yritti viittoilla käsillä, että tyttö nukkuu, hysss. Ei auttanut. Niin kovin iloinen oli mummu meidät, ja varsinkin Adan nähdessään, että äänen käyttöään ei hillinnyt ;) Ada heräsi. Siinäpä sitten menimme sisälle moikkaamaan ukkiakin ja tunnin verran turisimme kuulumisia ja Ada touhusi lattialla. Saipahan verryteltyä jäseniään pitkän ajomatkan jälkeen. Kahdentoista maissa mies sai Adan takaisin unille ja kohta hipsimme mekin perässä. Kovin levottomasti nukuimme koko perhe. Oli valoisaa ja vieras paikka. Kroppakin ehkä hieman ylikierroksilla ajomatkasta. Aamuyöstä nukuimme ilmeisesti jo paremmin, koska heräsimme koko perhe puoli kymmeneltä. Ulkoiltua ei paljoa tullut. Koko ajan satoi. Koko ajomatkan satoi ja koko pohjoisessa olo ajan satoi. Tiistaina kävimme mieheni lapsuudenkaverin luona kahvilla. Muutoin olimme sisätiloissa paria kauppareissua lukuunottamatta. Kuluihan se aika niinkin ja olisi ollut mukava jäädä pidemmäksikin aikaa. Aika oli kuitenkin rajallista ja keskiviikkona lähdimme huonosti nukutun yön jälkeen yhdeksän maissa aamupäivällä Kajaaniin Ullan Unelma -leivontatarvikekauppaan. Kaupassa oli muuttohommat kesken ja Ullalla täysi tohina päällä. Sen verran ehdin moikata häntä, että sain varmuuden siitä, mitä kuvien perusteella olin hänestä ajatellut. Ulla on ehkä kaunein viiden lapsen äiti ever. Kaupasta ostin marsipaanityökalut. Moiset minulta on uupunut ja niille on varmasti käyttöä. Siveltimiäkin kyselin, mutta sen verran vähän on kiikarissa tällä hetkellä maalaushommia, että jätin ostamatta. Ovat kuitenkin suht arvokkaita. Aika pikaisesti lähdimme jatkamaan matkaa kohti Etelä-karjalaa.

Lounaan Adalle annoimme Kolinportissa. Taas söi kaiken ilman sen kummempia kiukutteluja. Katseltavaa oli jälleen kovasti. Lähipöydässä istui perhe, jolla oli hieman Adaa vanhempi tytär. Tytöt huutelivat keskenään ja sekös oli mukavaa. Adan syötyä nostin hänet lattialle ja tämä toinen tyttö tuli tervehtimään Adaa. Tyttö otti Adaa olkapäistä kiinni ja moiskautti suukon keskelle suuta. Ja vielä toisenkin. Ada oli aivan haltioissaan. Valitettavasti ystävyys ei kestänyt tämän kauempaa. Tyttö jatkoi matkaa ja minä lähdin lastenhoitohuoneeseen juottamaan Adalle jälkkärimaitoa. Maidonjuonti ei oikein tahdo onnistua, jos ympärillä on hälinää. Päinvastoin siis, kuin kiinteän ruoan kanssa.

Taas lähdimme ajamaan. Ada ei kovin pitkään jaksa istua turvakaukalossaan, joten pysähtelimme suht usein. Jokaisesta pysähdyksestä en sentään raportoi. Parikkalassa Ada sai päivällisensä, ja taas meni hienosti. Ehkä me kotona ollessamme tästä lähin käymme syöttämässä Adalle ruoat läheisessä Shellin baarissa ;) Parikkalasta ei Imatralle olekaan enää kuin kiven heitto. Ja nyt olemme täällä! Minun vanhemmillani Imatralla. Ja nyt on kesä! Vihdoinkin alkoi lomasäät. Uuujee.

Kävimme tänään vaunuttelemassa pienen lenkin, joka kulkee parin hevosaitauksen ohitse. Yhden aitauksen kohdalle jäimme ihailemaan upeaa oria. Ori oli kovin kaukana, eikä Ada edes huomannut sitä. Maiskuttelin hieman ja heppa lähtikin tulemaan meitä kohti. Se tuli aivan siihen meidän viereemme ja jopa typykin huomasi eläimen. Siinä sitä ihmeteltiin. Me hevosta ja hevonen meitä. Kaunis eläin.

Ostimme Adalle mummun antamalla lahjarahalla ensikengät. Tyttö siis kävelee jo ihan mukavia pätkiä. Tänään, kun kerta oli kaunis ilma, Ada sai hengailla isoäitilän pihalla. Eipä se kävely vielä nurmikolla niin täydellisesti suju, mutta tahtoa ja yrittämistä löytyy.

Äiti oli nähnyt blogissani marsipaanileivosten kuvan ja toivoi minun tekevän niitä täälläkin. No tottahan minä tein. Tosin muutin reseptiä taas hieman. Leivoksista oma postaus, ehkä huomenna. Nyt unille, hyvää yötä!