Voi Ada pientä. Pariin otteeseen yöllä istuin hänen sänkynsä vierellä ja silittelin kutiavia kohtia, jotta tyttö voisi keskittyä nukkumiseen. Silti hän heittelehti puolelta toiselle jatkuvasti ja kärsi. Aamulla Ada oli iloinen ja pirteä, kunnes oli aamupuuron aika. Ei maistunut, taaskaan. Alkoi jatkuva nitinä ja itkuilu. En edes yrittänyt kauempaa, jos ei maistu niin ei maistu. Itkuilu jatkui keskeytyen aina hetkeksi kun lattialla syliteltiin ja touhuiltiin. Vaipanvaihdon yhteydessä kurkkasin bodyn alle selkään. Selkä oli aivan ihottumalla, pahimmalla ikinä. Nokkosrokkoa, isoja punasia läiskiä koko selän alueella. Samoin rinnassa ja niskassa punaista ihottumaa. Niskasta hän oli jo ehtinyt raapia ihon rikki. Eikö tämä ikinä lopu? Eikö Ada todella saa nauttia kivuttomasta, kutinattomasta lapsuudesta ikinä?! Mitään uutta ruoka-ainetta ei ole annettu aikoihin. Siitepölykauden pitäisi olla jo lopuillaan. Eläinten kanssa Ada ei ole ollut tekemisissä. Mistä hitosta tuo ihottuma sitten johtuu?!

Soitin paikallisen terveyskeskuksen päivystykseen. Takaa-ajatuksena toki neuvot, mutta myös henkinen tuki, se, että saan puhua asiasta. Ei ollut turha soitto lainkaan. Erittäin asiakaspalveluhenkinen nainen kertoi minulle Antioksidanttiklinikasta ja valoi minun jälleen kerran lisää uskoa, että apua Adalle kyllä löytyy. Tutustuin netissä kyseiseen klinikkaan ja toimintaperiaatteensa kuulostaa erinomaiselle! Valitettavasti Tampereen klinikka on kiinni 28.7 asti. Helsingin klinikalla puhelinajanvaraukset ja tiedustelut pitää soittaa maanantain ja torstain välillä. Ei siis heti mitään apua, mutta tieto kuitenkin, että kyseinen klinikka on olemassa. Terveyskeskuksen päivystäjä kertoi, että Antioksidanttiklinikalla tehdään lapselle testit, joista näkee suoraan mikä ruoka-aine ei käy. Olemme nyt siitä asti, kun Ada oli kolme kuukautta vältelleet ja kokeilleet hyvin väliajoin uusia ruoka-aineita. Ensin minä välttelin maitoa ja kanamunaa sekä kotimaisia viljoja ja kiinteisiin ja korvikkeeseen sirtymisen jälkeen Ada on vältellyt ja kokeillut. Välillä ollut parempia kausia, mutta kutina ei ole loppunut missään vaiheessa päiväksikään. Adan piti täyttää melkein vuoden ennen kuin minulle edes kerrottiin, että tuollaiset testit ovat mahdollisia pienelle lapselle. Hieman kiukuttaa.

Tuossa yhdeksän jälkeen laitoin Adan päiväunille. Sängyssä makoili sen aikaa, kun maitoa joi pullosta ja sen jälkeen alkoi pyöriminen. Otin tuskastuneen tytön syliini. Aivan voimattomana hän vain nojasi päätään olkaani vasten. Kuiskin hänelle rakkautta, lämpöä ja huolenpitoa. Lauloin unilaulua. Silittelin, pidin hyvänä. Niin pieni ja niin paljon kannettavaa. Jonkin ajan päästä laskin hänet takaisin sänkyynsä. Heittelehtiminen ja pyöriminen alkoi heti. Silitin voimakkain, pyörivin liikkein hänen selkäänsä ja se rauhoitti. Tietenkin, selkähän kutisi. Lapsi oli sikiöasennossa ja silmät kiinni. Kun hetkeksikään lopetin, levoton liikehdintä alkoi uudestaan. Nappasin rasvapurkin hyllyltä ja rasvasin pienen, punaisen ja näppyläisen selän. Hieroin rasvaa ihoon pitkän aikaa ja vihdoin tyttö nukahti. Nyt on nukkunut jo tunnin.

Kerää voimia pikkuinen.

Ada kummi-enon sylissä kolmen päivän ikäisenä LO5:lla