Kenties pitkästä aikaa aurinkoisesta päivästä johtuvaa, mutta tänään on Adan äiti touhunnut! Herätys puoli kahdeksalta typyn huutoihin, aamutoimet ja imuri esiin. Voi sitä riemun kiljuntaa, kun imuri surahtaa käyntiin. Ada suorastaan rakastaa imuroimista ja siitä syntyvää tohinaa ja ääntä. Luultavasti tuttu ääni jo kohtuajoista lähtien. Mattojen pois kerääminen saa taas uusia ei-voi-olla-totta-miten-mahtavaa! -ilmeitä ja huudahduksia aikaan. Voitte kuvitella, että siivoaminen meillä on kivaa puuhaa. Ainut ikävä tilanne on, kun äiti joutuu jättämään tytön hetkeksi yksin viedäkseen matot mattotelineelle tuulettumaan. Onneksi ikkunasta katsellen voi siihenkin touhuun ottaa osaa. Entäs sitten lattian pesu. Ada seuraa moppia ja hyvin väliajoin tunnustelee sen outoa kosteutta ja niitä outoja harmaita naruja. Ihan positiivinen asenne siivoukseen jo noinkin pienenä ;)

Huonekasvitkin roudasin suihkuun ja imuroin suojaruukuista mullat. Niiden kuivuessa syötin typylle lounasta ja laitoin päikkäreille. Hiljaista hienosäätöä tytön nukkuessa ja kasvien kantamista takaisin paikoilleen. Hakiessani yhtä kukkaa kylppäristä, kuului räsähdyskolahdus. Korkein viherkasvimme oli päättänyt kaatua, sai näin rysäyksellä varistettua lehdistään loputkin vedet ja parketti oli sen näköinen. Ada ei, ihme kyllä, herännyt ja minä nöyrästi siivosin jo kertaalleen siivotun lattian mullasta ja vedestä. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Tytön herättyä lähdimme fillaroimaan keskustaan. Terveyskeskuksesta haimme Adan uusittavana olleen rasvareseptin ja Tiimarin tyhjennysmyynnistä kakkuhommia varten pitsaleikkurin (0,70€) ja minulle kahden euron aurinkolasit. Sitten huristeltiin kotiin ja Ada sai välipalabanaania. Toiset päikkärit ja äiti hetkeksi koneen ääreen.

Päivälliseksi äidille ja iskälle mitä kaapista sattui löytymään, eli pannulle makkarakuutioita, pakastejuureksia, jalapenoviipaleita ja kevätsipulia hakattuna. Lisäkkeenä ranskalaisia. Ei ehkä uskoisi, mutta hyvää oli. Ehkä se on sitä ammattitaitoa ;)

Mies tulikin töistä jo neljän maissa (yleensä lähempänä puoli viittä) ja samaan aikaan heräsi kaunotar uniltaan. Ranskalaiset eivät olleet vielä edes uunissa, joten nälkäinen mies joutui vielä vähän kasvattamaan nälkäänsä touhuten lapsen kanssa. Vihdoin kaikille ruokaa ja isoille ihmisille kahvia. Vatsan kurinat vaiennettuina kärryttelimme kauppaan. Voi morjens mikä ruuhka! Oikeasti, ihmiset tulevat aivan kahjoiksi, kun kaupat ovat pari päivää kiinni. No okei, ehkä juhannuskin hieman vaikutti moiseen väentulvaan ja kulutushysteriaan. Me emme jääneet juurikaan muista kahjoista huonommiksi. Visa vinkui ja vaunut natisivat liitoksissaan täyteen pakattuna, mutta onpa meillä nyt grillattavaa ja muuta ruokaa, kun vanhempani huomenna tulevat viikonlopuksi kyläilemään. Adan kummitkin tulevat ehkä yhtenä päivänä syömään. Ainakin näin kovasti puhelimessa juttelimme.

Iltapuhteeksi tein kakkupohjan. Päätin nyt sitten tehdä sen juhannuskakun, etteivät nuo onkija ym. koristeet aivan turhiksi käy. Kuvia laitan kunhan komeus on koossa. Mistähän saisi hattaraa purkissa? Jossain olen nähnyt sellaista myytävän. Lähikaupassa ei ollut eikä vähän kauempanakaan.

Ai niin! Kitkinhän minä tänään kaiken muun ohella kukkapenkin! Nyt pääsevät orvokit ja petuniat kauniisti esille :)

Sellasta diipadaapaa tänään. Blogikuvaksi pyöräilykypärä ja sen alla oleva tytskä.