Sateista. Sateista. Sateista. Siinä ehkä viikonlopun sana. Perjantaina iskä ja äiti hurruuttivat pihaan kuuden maissa. Osasivat suorilta perille, eläköön netin keltaiset sivut! Ada katsoi ikkunastaan innostuksesta henkeään haukkoen, kun vanhempani purkautuivat autosta kimpsujen ja kampsujen kanssa. Halausten jälkeen äiti laski käteeni monta pientä pussukkaa täynnä kaikkea ihanaa! Yhdessä oli kirjoja (hömppärakkausromantiikkaa), yhdessä jos toisessakin Tiimarin varastoloppuunmyynnistä ostettuja tarroja, askartelutarvikkeita, pikkuvihkosia ja vaikka mitä! Jee, pääsen askartelemaan kutsut Adan synttäreille :)

Ada sai kassillisen uusia leluja ja olikohan se kolme (3) isoa kassillista vaatteita. Äiti on innokas kirpparikiertelijä ja Adan vaatekaappi onkin näin ollen ehkäpä ainakin 85%:sesti täynnä isoäidiltä saamia vaatteita. Joukossa oli todellisia helmiä, kuten Marimekon tummansininen/vaaleansininen raidallinen body, aivan kuin uusi. Kiitos äiti, taas!

Ada oli nukkunut pikkupäikkärit neljästä viiteen, joten iltapuuron jälkeen ei ihan vielä tarvinnut ryhtyä muihin iltatoimiin. Hetkeksi Ada siis pääsi nauttimaan täysin siemauksin isovanhempiensa jakamattomasta huomiosta. Olimme siirtäneet tytön sängyn makuuhuoneeseemme, jotta vanhempani pääsivät majoittumaan Adan huoneeseen. Yhdeksän maissa laitoin lapsen unille. Me aikuiset juttelimme melkein puoleen yöhön. Iskä meni nukkumaan varemmin, mutta äiti, minä ja mies juttelimme minun ja sisarusteni (neljä veljeä) lapsuudesta sinne puolille öin. Oli mukavaa.

Yö oli ennalta-arvattavan heikko. Minä herään Adan pienimpäänkin ääneen, vaikka nukun tulpat korvissa. Onneksi tuo nukkumisjärjestys oli vain pari yötä.

Lauantaina haimme miehen kanssa Adan kummit (pikkuveljeni ja tyttöystävänsä) yhden jälkeen meille syömään. Päätimme grillata. Jos ei sade yhtään laannu niin ainakin uunissa grillivastuksella. Onneksi sade oli lauantaina kuuroluonteista ja saimme kuin saimmekin grillin tulelle ja käristettyä makkarat uusien perunoiden ja salaatin kaveriksi. Jälkkäriksi nautimme olkkarissa kahvia ja juhannuskakkua. 

Adalla oli hauskaa. Kerralla niin paljon leikkikavereita! On kyllä mukava välillä vain katsella, kun muut leikittävät tyttöä ja itse olla vaan. Ilta oli sellaista mukavaa yhdessäoloa, lähinnä hymyilemistä Adan touhuille ja leppoisaa jutustelua. Illan päätteeksi isäni vei kummit kotiinsa ja typy meni isänsä kanssa kylpyyn. Loiske vain kuului, kun isoäidin tuomien uusien lelujen vedenkestävyyttä kokeiltiin.

Tyttö unille ja aikuiset juttelivat taas puoleen yöhön. Itseasiassa äitini lueskeli kirjaa ja oli tulossa jutturinkiin vasta kun me muut jo menossa unille ;)

Tänään porukat lähtivät lounaan ja jälkkärijuhannuskakkujämän jälkeen Varsinais-Suomeen ja meidän perhe otti päiväunet. Teki kyllä hyvää. Aamulla oli jo väsymyksestä johtuvaa kireyttä havaittavissa ;)

Aamulla saimme kivan keskustelun aikaan, liittyen avaruuteen ja maailmankaikkeuteen. Innoittajana uutinen Yle:n nettisivuilla. On ihmisen uteliaisuus kyllä melkoista. Miljoonia euroja laitetaan tutkimukseen, jossa ehkä selviää jotain Mars -planeetasta. Onko se sopiva planeetta mahdolliselle ihmisasutukselle. Siis oikeesti. Ihan mielenkiintoista, mutta...turhaa? Onko motiivina uteliaisuus vaiko todella sen tutkiminen, että ihmiset voisivat joskus muuttaa Marsiin? Ehkä molemmat. Ehkä rahaa vain on liikaa. Ehkä NASA:lla ei ole parempaa tekemistä? Senkö takia sinne pitäisi voida saada ihmisasutusta, koska maan luonnonvarat kulutetaan loppuun - aika pian? Onko lähtökohta todella tuo. Tuhotaan ensin maapallo ja mennään sitten tuhoamaan Mars ja jatketaan planeettoja niin pitkälle kuin pakkasensietävyys kestää?

Viimeisen sadan vuoden aikana ihminen on auton keksimisestä lähtien, huimilla harppauksilla kehittynyt, lentänyt kuuhun ja nyt tutkitaan Marsia. Viimeisen sadan vuoden. Aika lyhyt jakso ihmiskunnan historiassa. Pitkän aikaa ihmiset elivät kauniisti kunnioittaen luontoa, sopusoinnussa sen kanssa ja sen ehdoilla. Sadassa vuodessa, lyhyemmässäkin ajassa, ihminen on tuhonnut planeettansa niin, että on selvitettävä voiko Marsiin muuttaa, pakoon itseaiheutettua tuhoa? Annan profetian. Aika loppuu ennen kuin Mars valloitetaan. Oletko valmis?